|
|
|
Hankekoodi: S20379
Hankkeen nimi: Ympäristö- ja yhteiskuntavastuun täydennyskoulutusohjelma 30op
Toimintalinja: 4. Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen
Erityistavoite: 9.2. Kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantaminen
Suunnitelman mukainen toteutusaika: Alkaa 1.5.2015 ja päättyy 30.4.2017
Toiminnan tila: Toiminta päättynyt
Vastuuviranomainen: Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Hakijan virallinen nimi: Lapin Yliopisto
Organisaatiotyyppi: Yliopisto
Y-tunnus: 0292800-5
Jakeluosoite: PL 122
Puhelinnumero: 016341341
Postinumero: 96101
Postitoimipaikka: Rovaniemi
WWW-osoite: http://www.ulapland.fi
Hankkeen yhteyshenkilön nimi: ALARÄISÄNEN HELI HANNELE
Yhteyshenkilön asema hakijaorganisaatiossa: Suunnittelija
Yhteyshenkilön sähköpostisoite: heli.alaraisanen(at)ulapland.fi
Yhteyshenkilön puhelinnumero: 0404844393
Hakijoiden lukumäärä tai tuen siirto -menettely:
Hankkeen tavoitteena on lisätä ja vahvistaa Lapin ja Kainuun alueen kuntien, viranomaistoimijoiden, yritysten, opetustoimen, päätöksentekijöiden ja muiden ympäristöasioiden parissa työskentelevien toimijoiden yhteiskunnallista, oikeudellista ja strategista ympäristöosaamista. Hankkeella vahvistetaan samalla heidän taustaorganisaatioidensa kokonaisvaltaista ympäristöosaamista, mikä johtaa paremmin hallittuun maankäytön suunnitteluun ja eri intressien yhteensovittamiseen maankäytössä ja ympäristöön liittyvissä hankkeissa sekä yritystoiminnan suuntaamiseen/kehittämiseen niin, että huomioidaan muu yritystoiminta ja asukkaat.
Hankkeessa pilotoidaan Ympäristö- ja yhteiskuntavastuun 30 opintopisteen laajuinen kaksivuotinen täydennyskoulutusohjelma. Tavoitteena on, että Lapin ja Kainuun alueelta yhteensä 25-35 henkilöä suorittaa koulutusohjelman ja soveltaa oppimaansa taustaorganisaatiossaan ja omalla toiminta-alueellaan.
Pilotoitavalla koulutusohjelmalla vastataan työelämän osaamistarpeisiin maankäyttöön ja ympäristöön liittyvien prosessien suunnittelussa, hallinnassa ja johtamisessa. Se tuo myös yrityksiin uutta näkemystä muiden toimialojen huomioimisesta liiketoiminnassa. Koulutusohjelma antaa valmiuksia ympäristöön kohdistuvan toiminnan vaikutusten arviointiin, eri intressien yhteensovittamiseen ja toisten toimialojen toiminnan ymmärtämiseen sekä yhteisen ympäristön kestävään käyttöön ja kehittämiseen. Maankäytössä ja ympäristöön kohdistuvassa toiminnassa kokonaisvaltaisesti kestävien ratkaisujen löytäminen edellyttää laajojen kokonaisuuksien ymmärtämistä ja eri näkökulmien yhdistämistä sekä monialaista osaamista. Koulutusohjelma muodostaakin kokonaisuuden, jossa yhdistyy ympäristöoikeudellinen, ympäristösosiologinen ja ympäristöjohtamisen osaaminen. Koulutusohjelmassa tarkastellaan sosiologisesta ja oikeustieteellisestä näkökulmasta muun muassa ympäristön käyttöön liittyviä suunnitteluprosesseja kuten ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointia ja kaavoitusta, erilaisten luonnonkäyttömuotojen yhteensovittamista ja ympäristön ja luonnonsuojeluun liittyvien lakien kokonaisuutta ja kansainvälisiä sopimuksia sekä oikean tiedon ja arvojen sekä sosiaalisen toimiluvan merkitystä ympäristöön liittyvissä hankkeissa. Lisäksi perehdytään strategiseen ympäristöjohtamiseen ja ympäristöjohtamisen työkaluihin eri toimijoiden näkökulmasta.
Hankkeella lisätään eri toimijoiden ja alueiden vuoropuhelua ja ymmärrystä eri osapuolten toiminnasta maankäyttöön ja ympäristöön liittyvissä prosesseissa sekä mahdollistetaan eri toimijoiden osaamisen ja tiedon jakaminen. Hankkeessa kehitetään myös maakuntarajat ylittävää yhteistyötä yhteisen täydennyskoulutuksen toteuttamisessa.
Hankkeessa toteutetaan lisäksi ympäristöoikeudellinen ja ympäristösosiologinen tutkimusosuus, jolla tuotetaan koulutusohjelman opetuksessa heti hyödynnettävää ajankohtaista tietoa, jota voidaan käyttää myös esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa, ympäristöhallinnossa, maankäytön suunnittelussa ja ympäristökasvatuksessa.
Koulutusohjelmasta kehitetään työelämän tarpeita vastaava kokonaisuus, jota voidaan päivittää toimintaympäristön muutosten mukaisesti ja tarjota myös jatkossa, sillä ympäristöosaamisen tarve ja laaja-alainen ympäristönäkökulman ymmärtäminen alasta ja tehtävästä riippumatta tulee kasvamaan tulevaisuudessa.
Koulutusohjelma suunnataan erityisesti Lapin ja Kainuun alueen toimijoille, jotka tarvitsevat työssään ympäristö- ja yhteiskuntavastuun sekä ympäristöjohtamisen osaamista tai ovat muuten osallisina ympäristöön liittyvissä hankkeissa tai ratkovat niihin liittyviä kysymyksiä. Tällaisia toimijoita ovat muun muassa paikalliset viranomaiset, kuntien viranhaltijat, päätöksentekijät, kaivosten ja energiayhtiöiden, metsäalan ja matkailuelinkeinojen henkilöstö/asiantuntijat/johto ja muut ympäristöä hyödyntävät elinkeinonharjoittajat ja yritykset sekä ympäristöjärjestöt ja koulutuksen järjestäjät. Koulutusohjelmaan voi tulla hakijoita myös esimerkiksi Kuusamosta tai sen lähikunnista, sillä koulutustarpeista on keskusteltu myös Kuusamon kaupungin kanssa.
Yhteiskuntavastuun ja ympäristöjohtamisen koulutusohjelman suunnitteluhankkeissa (Lappi ja Kainuu 1.3.2014–31.3.2015) koulutustarvekartoitusta tehtiin painottaen edellä mainittuja toimijoita. Hankkeessa kontaktoitiin kaikkia Lapin kuntia sekä Koillismaan kuntia. Koulutustarvekartoituksiin osallistui kolme Lapin kuntaa (Ylitornio, Kolari ja Sodankylä) sekä Kuusamon kaupunki. Muutamissa muissakin kunnissa oli kiinnostusta suunnitteilla olevaa koulutusohjelmaa kohtaan, mutta kaikkien kanssa ei löydetty koulutustarvehaastatteluiden käynnissä ollessa sopivaa haastatteluajankohtaa. Jotkut kunnat eivät kokeneet aihetta itselleen ajankohtaisena esimerkiksi silloin, jos ympäristöasioihin liittyvät tehtävät oli siirretty toisen kunnan vastuulle. Kuntatoimijoista koulutustarveselvitykseen osallistui kunnasta riippuen muun muassa kunnanjohtajia, elinkeinojohtajia tai -neuvoja, yhdyskuntasuunnittelusta vastaavia henkilöitä sekä muita aiheen parissa työskenteleviä henkilöitä.
Yhteiskuntavastuuseen ja ympäristöjohtamiseen liittyvistä koulutustarpeista keskusteltiin myös eri viranomais-/asiantuntijaorganisaatioiden toimijoiden kanssa. Keskusteluja käytiin Lapin Ely -keskuksen, Pohjois-Suomen aluehallintoviraston (AVI), Lapin liiton ja TUKESin eri tehtävissä toimivien asiantuntijoiden ja johtajien kanssa. Organisaatiosta riippuen keskusteluja käytiin muun muassa ympäristöja luonnonsuojelutehtävissä toimivien johtajien, päälliköiden, lakimiehien ja muiden asiantuntijoiden kanssa sekä kaavoitukseen ja maankäyttöön liittyvissä tehtävissä toimivien johtajien ja asiantuntijoiden sekä aluekehitystyössä toimivien eri alojen kuten matkailun ja kaivos- ja energiarakentamisen asiantuntijoiden kanssa. Koulutustarpeista keskusteltiin myös Metsähallituksen, Paliskuntain yhdistyksen ja
Saamelaiskäräjien asiantuntijoiden kanssa, jotka toimivat organisaatiosta riippuen johto- ja asiantuntijatehtävissä.
Lisäksi koulutustarpeista keskusteltiin kahden Lapissa toimivan kaivosyhtiön toimijoiden kuten yhteiskuntasuhteista vastaavan, ympäristöinsinöörin ja kestävän kehityksen päällikön kanssa. Koulutustarpeista keskusteltiin myös Lapin ammattikorkeakoulun teollisuuden ja luonnonvara-alan insinöörikoulutuksen lehtoreiden kanssa.
Useimmissa edellä mainituissa organisaatioissa nähtiin tarvetta koulutukselle ja organisaatioissa oli myös kiinnostusta osallistua kyseiseen koulutukseen.
Kainuussa tarvekartoituksen kohderyhmänä olivat kaivannaisteollisuuden, matkailun ja metsätalouden toimialoilla toimivat yritykset, kuntien edustajat ja viranhaltijat sekä muut ympäristökysymysten kanssa työskentelevät tai ympäristöä hyödyntävät toimijat Kainuussa. Kainuun alueella koulutuksista alustavasti kiinnostuneita löytyi maanrakennus-, ympäristö-, matkailu- ja metsäalalta kustakin yhdestä yrityksestä. Kaivannaisteollisuudessa kiinnostusta oli kahdessa yrityksessä. Sekä viranomaisten ja kuntien että oppi- ja tutkimuslaitosten piiristä löytyi kiinnostusta yhteensä kuudesta organisaatiosta. Selvityksen mukaan Kainuun alueella kiinnostusta löytyi siis yhteensä 11 eri organisaatiosta tai yrityksestä. Esille tuotiin se, että koulutuksen sisältötarjonta ratkaisee todellisen kiinnostuksen.
Koulutustarvekartoitusten tavoitteena on ollut selvittää laajasti maankäyttöön ja ympäristöhankkeisiin liittyvien toimijoiden osaamistarpeita kyseisellä aihealueella ja suunnitella koulutusohjelma, joka vastaa laajan kohderyhmän tarpeisiin. Koulutusohjelma on kaikille avoin, joten siihen voivat osallistua myös sellaiset tahot, joita ei ole edellä mainittu, mutta joilla on vastaavia koulutustarpeita, ja jotka täyttävät koulutusohjelman valintakriteerit. Koulutusohjelman lopulliset sisällöt ja painotukset on määritelty syksyn 2014 aikana koulutustarvekartoitusten (Lappi ja Kainuu) pohjalta. Koulutusohjelmaan nostetut sisällöt vastaavat molempien alueiden tarpeita. Molempien hankkeiden loppuraportit, joissa kyseiset koulutustarpeet kuvataan, valmistuvat maaliskuun 2015 loppuun mennessä. Niissä koottava tieto on ollut käytössä koulutusohjelman suunnittelussa jo syksyllä 2014 ja koulutustarpeista on käyty säännöllisesti keskustelua Lapin yliopiston ja AIKOPAn välillä. Lapin yliopiston suunnitteluhankkeen projektipäällikkö on välittänyt tietoa yhteisistä koulutustarpeista tiedekuntien asiantuntijoille, joiden kanssa koulutusohjelman sisältöä on suunniteltu. Sisältöjä ja koulutusohjelman käytännön toteutusta on suunniteltu myös Lapin yliopiston ja AIKOPAn yhteisissä tapaamisissa Rovaniemellä. Koulutusohjelman opettajat, jotka tulevat mukaan vasta koulutusohjelman käynnistyessä, saavat raporttien avulla kokonaiskuvan koulutustarpeista.
Hankkeen koulutusohjelma ja sitä tukeva tutkimustoiminta vaikuttavat välillisesti myös alueiden muihin toimijoihin, jotka ovat tekemisissä maankäyttöön ja ympäristöön liittyvien asioiden ja hankkeiden kanssa tai ovat osallisina erilaisissa ympäristökysymyksissä. Alueiden toimijoiden ympäristö- ja yhteiskuntavastuun sekä ympäristöjohtamisen osaamisen vahvistuminen ja laajentuminen parantaa yhteiseen ympäristöön liittyvien toimintojen kokonaisvaltaista hallintaa ja yhteensovittamista, mikä vaikuttaa myös tavallisen kuntalaisen arkeen.
Myönnetty EU- ja valtion rahoitus: 199 680
Toteutunut EU- ja valtion rahoitus: 199 367
Suunniteltu julkinen rahoitus yhteensä: 256 481
Toteutunut julkinen rahoitus yhteensä: 249 551
Maakunnat: Lappi, Kainuu
Seutukunnat: Kemi-Tornion, Pohjois-Lapin, Tunturi-Lapin, Itä-Lapin, Torniolaakson, Rovaniemen, Kehys-Kainuun, Kajaanin
Kunnat: Rovaniemi, Sodankylä, Keminmaa, Ristijärvi, Enontekiö, Pello, Simo, Ylitornio, Posio, Savukoski, Paltamo, Kolari, Salla, Tornio, Inari, Pelkosenniemi, Suomussalmi, Muonio, Ranua, Kittilä, Vaala, Puolanka, Sotkamo, Tervola, Utsjoki, Kajaani, Kemijärvi, Kemi, Hyrynsalmi, Kuhmo
Jakeluosoite:
Postinumero:
Postitoimipaikka:
Suunniteltu: 0
Toteutunut seurantatietojen mukaan: 0
Suunniteltu: 25
| Välitön | Välillinen | |
| Ekologinen kestävyys | ||
| Luonnonvarojen käytön kestävyys | 0 | 3 |
| Koulutusohjelmalla lisätään tietoa ja osaamista esimerkiksi erilaisten arviointimenettelyjen (ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointi) kokonaisuudesta ja merkityksestä ympäristöön vaikuttavissa hankkeissa ja prosesseissa. Ympäristövaikutukset pitävät sisällään muun muassa ihmisten terveyteen, elinoloihin, ilmastoon, vesiin, kasvillisuuteen, luonnon monimuotoisuuteen, yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan, luonnonvarojen hyödyntämiseen jne. liittyvät vaikutukset ja niiden keskinäiset vuorovaikutussuhteet(Hyvä kaivos pohjoisessa -opaskirja 2013.). Hankkeen koulutusohjelmassa tarkastellaan myös eri elinkeinojen yhteensovittamista, johon liittyy osaltaan luonnonvarojen kestävä käyttö muun muassa kaivostoiminnan, matkailun ja metsätalouden näkökulmasta. Hankkeella vaikutetaan näin ollen osaltaan ekologiseen kestävyyteen vahvistamalla siihen liittyvää yleistä osaamista eri organisaatioissa ja eri tehtävissä. | ||
| Ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien vähentäminen | 0 | 3 |
| Koulutusohjelma vaikuttaa osaltaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien vähentämiseen, sillä yhteiskuntavastuuseen, ympäristöjohtamiseen ja ylipäätään ympäristöosaamiseen kuuluu myös yleisen tason ymmärrys ilmastonmuutoksen aiheuttamista riskeistä ja niihin varautumisesta. Ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä pyritään yleisesti vähentämään tukemalla esimerkiksi ilmastostrategian mukaisia vähähiilisiä ratkaisumalleja (Vähähiilisyys ja kestävää kasvua ja työtä 2014–2020, Suomen rakennerahasto-ohjelma). Muun muassa tuulivoima on yksi energian tuoton tapa, jolla tähän pyritään. Tuulivoiman hyväksyttävyys ei kuitenkaan ole paikallisyhteisöissä automaattista, minkä takia siihen liittyvien ratkaisujen tekemiseen tarvitaan tietoa ja ympäristöön liittyvien prosessien ja hankkeiden kokonaisvaltaista ymmärtämistä ja hallintaa. Koulutusohjelmaan osallistuu todennäköisesti opiskelijoita kunnista, joissa on vireillä muun muassa tuulivoimahankkeita, minkä takia yhteiskuntavastuun ja ympäristöjohtamisen osaamisen vahvistaminen tukee osaltaan myös vähähiilisyyttä edistävien hankkeiden suunnittelua ja toteuttamista. Ilmastonmuutoksen riskien vähentämiseen voidaan vaikuttaa kuntatasolla erityisesti kestävällä maankäytön suunnittelulla (esim. www.ilmasto-opas.fi), jonka kokonaisvaltaista ymmärtämistä ja hallintaa koulutusohjelmalla pyritään myös tukemaan. Koulutusohjelmassa paneudutaan muun muassa eri elinkeinojen yhteensovittamiseen, johon liittyy olennaisesti kaavoitus eli maankäytön suunnittelu. | ||
| Kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus | 0 | 1 |
| Yhteiskuntavastuun ja ympäristöjohtamisen osaaminen auttaa huomioimaan ja ymmärtämään muun muassa luonnon monimuotoisuutta suunniteltaessa ja toteutettaessa erilaisia ympäristöön liittyviä hankkeita, vaikka kyseisiin asioihin ei yksityiskohtaisesti perehdytäkään tässä koulutusohjelmassa. | ||
| Pinta- ja pohjavedet, maaperä sekä ilma (ja kasvihuonekaasujen väheneminen) | 0 | 1 |
| Yhteiskuntavastuun ja ympäristöjohtamisen osaaminen auttaa ymmärtämään ja hallitsemaan ympäristöön vaikuttavien toimien kokonaisuutta, joka vaikuttaa yleisesti ympäristön tilaan. | ||
| Natura 2000 -ohjelman kohteet | 0 | 1 |
| Lapissa on keskusteltu muun muassa kaivostoiminnan osalta siitä, voidaanko elinkeinoa harjoittaa luonnonsuojeluun varatulla alueella kuten Natura -alueella. Natura -alueen käyttöön liittyy omat säännöksensä ja tulkintansa, joita koulutusohjelmassa selvennetään ja tarkastellaan alueen käyttömahdollisuuksien näkökulmasta. On tärkeää, että kaikki toimijat ymmärtävät samalla tavalla Natura -alueiden rajoitukset ja mahdollisuudet ja näiden alueiden mahdollinen käyttö on oikeudenmukaista kaikkien toimijoiden kannalta. | ||
| Taloudellinen kestävyys | ||
| Materiaalit ja jätteet | 0 | 1 |
| Hankkeen koulutusohjelmassa suositaan sähköisiä opetusmateriaaleja sekä järjestetään etäopetusta, mikä vähentää paperin kulutusta ja matkustamista pitkien etäisyyksien Lapissa ja Kainuussa. | ||
| Uusiutuvien energialähteiden käyttö | 0 | 2 |
| Hankkeessa pilotoitavan koulutusohjelman suunnittelussa ja todennäköisesti myös toteutettavassa koulutusohjelmassa on mukana esimerkiksi kuntia, joissa on tuulivoimapuistoja tai tuulivoimahankkeita on vireillä. Koulutusohjelmaan osallistuminen vahvistaa osaamista erilaisissa ympäristön käyttöön liittyvissä hankkeissa, kuten tuulivoimahankkeissa. | ||
| Paikallisen elinkeinorakenteen kestävä kehittäminen | 2 | 3 |
| Lapissa on merkittävät metsävarat ja kiviaines- ja mineraalivarannot. Lapin tärkeistä toimialoista matkailu on riippuvainen ympäristön käyttömahdollisuuksista ja erityisesti ympäristön laadusta. Myös perinteiset luontoa hyödyntävät elinkeinot kuten porotalous ovat Lapille tärkeitä. (Lappi sopimus 2014.) Kaivostoiminnalla ja teollisuudella on merkittävä rooli Lapin maakunnan liikevaihdossa ja viennissä, kun taas matkailun työllistävyysvaikutus on teollisuuteen verrattuna erittäin merkittävä Lapin kannalta. (Lappi sopimus 2014.) Eri elinkeinojen yhteensovittaminen onkin erittäin tärkeää alueilla, joissa ympäristöä hyödynnetään monin eri tavoin, ja joiden käyttömahdollisuuksista useat Lapin kannalta tärkeät elinkeinot ovat riippuvaisia. Muun muassa matkailun, metsätalouden, kaivostoiminnan ja porotalouden yhteensovittaminen saattaa olla varsin haasteellista joillakin alueilla. Kainuussa merkittävimmät toimialat ovat matkailu ja palvelut, teknologiateollisuus, metsätalous ja kaivannaistoiminta (Kainuu -ohjelma 2014). Pilotoitavalla koulutusohjelmalla edistetään osaltaan eri elinkeinojen yhteensovittamista, joka liittyy olennaisesti sosiaaliseen kestävyyteen ja oikeudenmukaisuuteen ja on näin ollen elinkeinojen kestävää kehittämistä (esim. Hyvä kaivos pohjoisessa -opaskira 2013). | ||
| Aineettomien tuotteiden ja palvelujen kehittäminen | 0 | 4 |
| Hankkeessa pilotoidaan Ympäristö- ja yhteiskuntavastuun 30op:n koulutusohjelma, jota on tarkoitus toteuttaa myös pilotoinnin jälkeen. Hankkeen koulutusohjelmalla vahvistetaan eri organisaatioiden ja eri tehtävissä toimivien henkilöiden osaamista kunnissa ja muissa julkisissa organisaatioissa sekä yrityksissä. Osaamisen vahvistuminen taas vaikuttaa erilaisissa ympäristöön ja sen käyttöön liittyvissä prosesseissa ja hankkeissa. | ||
| Liikkuminen ja logistiikka | 0 | 2 |
| Koulutusohjelman opintoja järjestetään myös etäyhteyksien avulla esimerkiksi siten, että luento lähetetään Rovaniemeltä Kajaaniin tai päinvastoin. Koulutusohjelmaan kuuluu myös omassa organisaatiossa suoritettava kehittämistehtävä sekä muut itsenäiset oppimistehtävät. Kyseiset järjestelyt vähentävät huomattavasti liikkumista paikasta toiseen pitkien välimatkojen Lapissa ja Kainuussa. | ||
| Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys sekä yhdenvertaisuus | ||
| Hyvinvoinnin edistäminen | 0 | 3 |
| Pilotoitava koulutusohjelma vahvistaa eri toimijoiden ympäristö- ja yhteiskuntavastuun sekä ympäristöjohtamisen osaamista, joka vaikuttaa yleisesti hyvinvoinnin edistämiseen. Sosiaalisesti kestävä ja oikeudenmukainen toiminta ympäristöön vaikuttavissa hankkeissa ja prosesseissa ottaa huomioon myös alueen ihmiset, kulttuurin ja hyvinvoinnin eri tekijät. | ||
| Tasa-arvon edistäminen | 0 | 2 |
| Hankkeen toimintaympäristön analyysi sukupuolinäkökulmasta on tehty kohdassa 13.1. Yhteiskuntavastuun ja ympäristöjohtamisen osaaminen on tärkeää alasta, tehtävästä ja organisaatiosta riippumatta. Aiheeseen liittyvä asiantuntijuus taas korostuu varsinaisissa ympäristöasiantuntijoiden tehtävissä. Esimerkiksi koulutusohjelmaan mahdollisesti osallistuvat kuntien viranhaltijat ovat todennäköisesti pääasiassa miehiä, koska tehtävät, joista osallistujat tulevat, ovat perinteisesti miesvaltaisia. Koulutukseen osallistuvien elinkeinon harjoittajien ja eri elinkeinojen asiantuntijoiden sukupuolijakauma voi taas määräytyä heidän edustamansa alan ja tehtävän mukaisesti. Esimerkiksi matkailuala on naisenemmistöinen, mutta metsätalousala taas miesenemmistöinen. Teollisuuden aloista kuitenkin kaivosala poikkeaa muista aloista siinä, että kaivosalan teknisiin tehtäviin haetaan aktiivisesti naisia ja heitä myös alalle jonkin verran hakeutuu. Koulutusohjelman suunnittelussa mukana olleet kaivosalan toimijat olivat pääsääntöisesti naisia, jotka ovat todennäköisesti myös koulutusohjelman potentiaalisia osallistujia. Koulutusohjelmalla vahvistetaan ja laajennetaan sekä miesten että naisten yhteiskuntavastuun ja ympäristöjohtamisen osaamista. Koulutusohjelmalla ei kuitenkaan voida suoranaisesti purkaa koulutuksen ja työelämän segregaatiota tai vaikuttaa suoraan perinteisiin sukupuolikäsityksiin. | ||
| Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen yhdenvertaisuus | 0 | 2 |
| Eri elinkeinojen yhteensovittaminen, jota pilotoitavalla koulutusohjelmalla osaltaan edistetään, on elinkeinojen kestävää kehittämistä. Sosiaaliseen kestävyyden edellytys on, että luonnonvarojen eri hyödyntämisen tavat ymmärretään ja paikallisesti olemassa olevien elinkeinojen toiminnan jatkuvuus turvataan uuden samaa ympäristöä tai aluetta hyödyntävän toiminnon tai elinkeinojen (esim. kaivos) tullessa alueelle. Yhteistä ympäristöä hyödyntävän toiminnan tulee olla vastuullista muihin toimijoihin nähden ja toimijoiden tulee sitoutua keskustelua ylläpitävään yhteistyöhön. (Hyvä kaivos pohjoisessa -opaskirja.) Eri toimijat hyödyntävät samaa ympäristöä tai luonnonvaroja eri tavoilla. Esimerkiksi kaivannaisteollisuus hyödyntää alueen mineraalivarantoa, matkailu taas ääni- ja visuaalista maisemaa sekä luontoa kokemuksena, poronhoitoelinkeino laitumia ja maanomistajat asuin- ja vapaa-ajanympäristönä (Hyvä kaivos pohjoisessa -opaskirja.). Muun muassa matkailun, kaivosten ja muun ympäristöä hyödyntävän toiminnan yhteensovittamisessa korostuvat muun muassa alueiden käyttöoikeuteen liittyvät kysymykset. Koulutusohjelmalla vahvistetaankin osaamista ympäristöön vaikuttavien tai sitä hyödyntävien elinkeinojen ja hankkeiden yhteensovittamisessa, vuoropuhelun käymisessä eri toimijoiden välillä ja erilaisten paikallisten tekijöiden huomioimisessa koko prosessissa. | ||
| Kulttuuriympäristö | 0 | 1 |
| Maankäyttöön ja ympäristöön kohdistuvat erilaiset hankkeet ja prosessit voivat sijoittua myös merkittävien kulttuuriympäristöjen alueille, mikä on syytä huomioida jo suunnitteluproseissa kuten kaavoituksessa ja ympäristövaikutusten arvioinneissa. Ympäristö- ja yhteiskuntavastuun osaamisen vahvistaminen tukee välillisesti myös kulttuuriympäristöjen huomioimista ja eri toimintojen yhteensovittamisessa. | ||
| Ympäristöosaaminen | 6 | 4 |
| Ympäristöosaajat2025 -ennakointiprojektissa (2012) selvitettiin pitkänaikavälin laadullisia osaamistarpeita ympäristöaloilla. Selvityksessä nousi esille muun muassa se, että tulevaisuudessa ympäristöosaaminen on osa kaikkea ammattitaitoa, yleissivistystä ja kansalaistaitoja ja ympäristöasioiden yhteiskunnallinen ymmärtäminen on tärkeää. Myös ympäristövaikutusten tunnistaminen, ympäristövastuullisen toiminnan hallinta ja ympäristöhaittojen vähentäminen on tärkeää alasta riippumatta. Ympäristöön vaikuttavassa toiminnassa kokonaisvaltaisesti kestävien ratkaisujen löytäminen edellyttääkin laajojen kokonaisuuksien ymmärtämistä ja eri näkökulmien yhdistämistä sekä monialaisia osaajia. Hankkeen koulutusohjelmalla lisätään ja vahvistetaan eri toimijoiden yhteiskunnallista ympäristöosaamista erilaisissa ympäristöön vaikuttavissa hankkeissa ja prosesseissa. Yhteiskunnallista ja ympäristöoikeudellista ympäristöosaamista tarvitaan myös muissa kuin varsinaisissa ympäristöalan asiantuntijoiden tehtävissä. Kuntien viranhaltijat, eri elinkeinojen harjoittajat ja eri viranomaiset tarvitsevat yhteiskuntavastuun ja ympäristöjohtamisen osaamista päätöksenteon tueksi eri tehtävissä sekä ymmärtääkseen paremmin varsinaisten ympäristöasiantuntijoiden erilaisia raportteja ja arviointeja, joita täytyy suhteuttaa toisiinsa, ja joista täytyy antaa lausuntoja oman toimen näkökulmasta. Laajojen kokonaisuuksien, erilaisten ympäristöön liittyvien lakien ja säännösten sekä arviointien ja selvitysten ymmärtäminen ja suhteuttaminen toisiinsa vaatii laaja-alaista yhteiskunnallista ja ympäristöoikeudellista ympäristöasioiden ymmärrystä ja hallintaa, johon koulutusohjelmalla pyritään eri toimijoiden tarpeiden näkökulmasta. | ||
Hankkeen tavoitteena oli lisätä ja vahvistaa Lapin ja Kainuun alueen kuntien, viranomaistoimijoiden, yritysten, opetustoimen, päätöksentekijöiden ja muiden ympäristöasioiden parissa työskentelevien toimijoiden yhteiskunnallista, oikeudellista ja strategista ympäristöosaamista. Tavoitteena oli samalla vahvistaa heidän taustaorganisaatioidensa kokonaisvaltaista ympäristöosaamista, mikä johtaa pitkällä aikavälillä paremmin hallittuun maankäytön suunnitteluun ja eri intressien yhteensovittamiseen maankäytössä ja ympäristöön liittyvissä hankkeissa.
Hankkeessa toteutettiin ensimmäistä kertaa Ympäristö- ja yhteiskuntavastuun 30 opintopisteen laajuinen täydennyskoulutusohjelma, jossa yhdistyivät ympäristösosiologian, ympäristöoikeuden ja ympäristöjohtamisen näkökulmat. Koulutusohjelmassa tarkasteltiin sosiologisesta ja oikeustieteellisestä näkökulmasta muun muassa ympäristön käyttöön liittyviä suunnitteluprosesseja kuten ympäristövaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten arviointia ja kaavoitusta, erilaisten luonnonkäyttömuotojen yhteensovittamista ja ympäristön ja luonnonsuojeluun liittyvien lakien kokonaisuutta ja kansainvälisiä sopimuksia sekä oikean tiedon ja arvojen sekä sosiaalisen toimiluvan merkitystä ympäristöön liittyvissä hankkeissa. Lisäksi perehdyttiin strategiseen ympäristöjohtamiseen ja ympäristöjohtamisen työkaluihin eri toimijoiden näkökulmasta. Koulutusohjelman tavoitteet kiteytyvät yhteiskuntavastuun ekologisen-, sosiaalisen- ja taloudellisen vastuun näkökulmien yhteensovittamiseen.
Koulutusohjelma vastasi hyvin työelämän osaamistarpeisiin maankäyttöön ja ympäristöön liittyvien prosessien suunnittelussa, hallinnassa ja johtamisessa. Koulutusohjelman saaman palautteen mukaan se oli ainutlaatuinen ja monipuolinen kokonaisuus. Koulutusohjelman teemat olivat ajankohtaisia ja eri tieteenalat avasivat osallistujille myös uusia näkökulmia ja herättivät kiinnostuksen perehtymään tarkemmin esimerkiksi ympäristösosiologian aihepiiriin. Moni koulutusohjelman osallistuja myös sovelsi koulutusohjelman tehtäviä omaan organisaatioonsa. Koulutusohjelmaan osallistui yhteensä 31 eri alojen asiantuntijaa, jotka edustivat kuntia, viranomaisia ja koulutuksen järjestäjiä sekä yrityksiä ja järjestöjä. Tavoitteena oli, että Lapin ja Kainuun alueelta yhteensä 25–35 henkilöä suorittaisi koulutusohjelman. Koko 30 op:n koulutusohjelman suoritti lopulta 14 henkilöä ja suurin osa opiskelijoista suoritti useampia osioita oman kiinnostuksensa mukaan. Koulutusohjelmaan osallistuminen edisti myös useamman henkilön työllistymistä aihepiiriin liittyviin tehtäviin.
Koulutusohjelman toteutuksessa rakennettiin kahden maakunnan ja koulutuksen järjestäjän välille tiivis yhteistyön malli, jota voidaan soveltaa jatkossakin yhteisten täydennyskoulutusten suunnittelussa ja toteutuksessa. Koulutusohjelma järjestettiin yhtä aikaa kahden maakunnan alueella Lapin yliopiston ja Kajaanin AIKOPAn toimesta. Koulutusohjelman lähipäivät järjestettiin joko samalla paikkakunnalla, mikä edisti osallistujien verkostoitumista, tai kahdella paikkakunnalla etäyhteyttä hyödyntäen. Kajaanin ryhmälle oli oma tuutori AIKOPAssa ja Rovaniemen ryhmälle Lapin yliopiston koulutus- ja kehittämispalveluissa. Myös kouluttajia oli paikalla molemmilla paikkakunnilla, mikä osoittautui hyväksi käytännöksi. Opetuksessa taas tiivistettiin yhteiskuntatieteiden ja oikeustieteiden tiedekunnan yhteistyötä rakentamalla koulutusosiot tieteenalojen yhteistyönä ja toteuttamalla lähipäivät yhdessä. Myös koulutusosioiden tehtäviä ohjattiin ja arvioitiin molempien tieteenalojen näkökulmista, mikä toimi käytännössä hyvin.
Hankkeessa toteutettiin lisäksi ympäristöoikeudellinen ja ympäristösosiologinen tutkimusosio, joista saatua tietoa hyödynnettiin suoraan koulutusohjelman opetuksessa. Maakuntien ja koulutuksen järjestäjien välinen tiivis yhteistyö toteutui myös ympäristösosiologisessa tutkimuksessa, joka toteutettiin molemmilla alueilla ja analysoitiin ja raportointiin yhteiskuntatieteiden tiedekunnan ja AIKOPAn yhteistyönä. Ympäristösosiologisesta tutkimuksesta laadittiin painettu raportti, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa, ympäristöhallinnossa, maankäytön suunnittelussa ja ympäristökasvatuksessa sekä yritysten yhteistyöverkostoissa ja kehittämistoiminnassa. Ympäristöoikeudellisesta tutkimuksesta laadittiin kaksi tieteellistä artikkelia, joita alan asiantuntijat voivat hyödyntää myös opetuksessa.
Koulutusohjelmasta kerättiin koko prosessin ajan palautetta, joka huomioitiin jo pilotoinnin aikana. Palautteen pohjalta koulutusohjelman parhaita osioita kehitetään edelleen vastaamaan eri kohderyhmien tarpeisiin ja niistä on suunniteltu moduulimalli, jonka pohjalta opiskelija voi osallistua pelkästään lähipäiviin tai suorittaa lisäksi soveltavia ja syventäviä tehtäviä, joista saa myös opintopisteitä. Moduulin osat ovat itsenäisiä, jolloin opiskelijoiden ei tarvitse sitoutua laajaan kokonaisuuteen. Moduulimallin koulutusosioita ovat muun muassa ympäristölainsäädännön ajankohtaiset muutokset, ympäristöpäätöksenteko ja ympäristöjohtaminen. Ympäristöpäätöksenteon moduuli on tarkoitus toteuttaa ympäristösosiologian ja ympäristöoikeuden tiiviinä yhteistyönä. Syksyllä 2017 kokeillaan moduulimallin koulutusosiota, joka liittyy ympäristölainsäädännön ajankohtaisiin muutoksiin.