|
|
|
Hankekoodi: S20810
Hankkeen nimi: Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kuntastrategiat – varhainen välittäminen, osallisuus ja asumisen tuki
Toimintalinja: 5. Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta
Erityistavoite: 10.1. Työelämän ulkopuolella olevien työ- ja toimintakyvyn parantaminen
Suunnitelman mukainen toteutusaika: Alkaa 1.3.2016 ja päättyy 31.12.2019
Toiminnan tila: Toiminta päättynyt
Vastuuviranomainen: Sosiaali- ja terveysministeriö
Hakijan virallinen nimi: Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus
Organisaatiotyyppi: Valtion viranomainen
Y-tunnus: 0948320-5
Jakeluosoite: PL 30
Puhelinnumero: 029 525 0800
Postinumero: 15141
Postitoimipaikka: Lahti
WWW-osoite: http://www.ara.fi
Hankkeen yhteyshenkilön nimi: Sina Rasilainen
Yhteyshenkilön asema hakijaorganisaatiossa: Hankepäällikkö
Yhteyshenkilön sähköpostisoite: sina.rasilainen(at)ara.fi
Yhteyshenkilön puhelinnumero: 0295250809
Hakijoiden lukumäärä tai tuen siirto -menettely:
Nykyinen sektoroitunut asunto-, sosiaali-, terveys- ja työvoimapalveluiden järjestäminen ei tue riittävästi asunnottomuuden varhaista tunnistamista ja ennaltaehkäisemistä, vaan aiheuttaa asunnottomuuden uusiutumista ja hidastaa siirtymistä itsenäiseen asumiseen. Tämä hanke keskittyy erityisesti ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön kehittämiseen ja juurruttamiseen kunnissa. Hanke on osa hallituksen 2016 käynnistyvää Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelmaa (AUNE).
Hankkeessa toteutetaan kehittämisprosessi, jossa kunnissa laaditaan ja jalkautetaan asunnottomuuden ennaltaehkäisyn strategiat. Samalla vahvistetaan kokemusasiantuntijuuden ja asiakasosallistumisen rakenteita sekä kokeillaan uusia asunnottomuustyön toimintatapoja.
Käytännössä tämä tarkoittaa kaupungeissa:
- Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kannalta paikallisesti olennaisten tahojen muodostaman monialaisen verkoston kokoamista
- Asunnottomuuteen johtavien polkujen ja riskiryhmien sekä yhteisasiakkuuksien tunnistamista
- Ennaltaehkäisevän toimenpidekokonaisuuden laatimista ja jalkauttamista
- Kokemusasiantuntijuuden hyödyntämistä prosessin eri vaiheissa.
Valtakunnallisella tasolla hankkeessa kehitetään ja levitetään asunnottomuustyön käytäntöjä laajassa verkostoyhteistyössä sekä edistetään innovatiivisten toimintamallien kokeiluja. Yhteiskehittämisessä huomioidaan kestävän kehityksen periaatteet minimoimalla matkustaminen ja luomalla pysyviä verkkokokoustamisen ja -kouluttamisen käytäntöjä.
Hankkeessa kehitettävä toimintamalli nojaa Asunto ensin -periaatteeseen, jossa asumisen turvaaminen nähdään edellytyksenä yksilön kokonaisvaltaisen kuntoutusprosessin käynnistymiselle, osallisuuden ja elämänhallinnan vahvistumiselle sekä tätä kautta etenemiselle kohti työelämää.
Koko hankkeen keskeinen vaikutus lyhyellä aikavälillä on asunnottomuuden väheneminen. Kun tästä saavutettavat säästöt kohdennetaan ennaltaehkäiseviin investointeihin, tarve korjaavaan asunnottomuustyöhön vähenee. Yhden pitkäaikaisasunnottoman asuttamisella saavutetaan yhteiskunnalle noin 15 000 euron vuotuiset kustannussäästöt, joten asunnottomuuden ehkäisytyöllä saavutetaan kaiken kaikkiaan merkittäviä taloudellisia ja inhimillisiä hyötyjä.
Koska asunnottomista suuri osa on miehiä, asunnottomien palvelut on perinteisesti rakennettu tästä näkökulmasta. Koti ympäristönä hahmottuu kuitenkin usein eri tavoin naisten ja miesten kokemuksissa. Hankkeessa sukupuoleen liittyvät erityisyydet huomioidaan kuntien ennaltaehkäisystrategioiden laadinnassa kohderyhmien tunnistamisesta aina toimenpidetasolle saakka.
Hankkeen päätoteuttajana ja koordinoijana toimii Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA. Osatoteuttajina on kuusi kuntaa: Espoo, Vantaa, Tampere, Kuopio, Jyväskylä ja Lahti. Hankkeella on yhteistyökumppaneina muita kuntia sekä paikallisia ja kansallisia järjestöjä sekä hankkeita.
Asunnottomuutta tai asunnottomuuden uhkaa kokeneet kokemusasiantuntijat, jotka eivät kuulu hankkeen varsinaiseen henkilöstöön. Kokemusasiantuntijat edustavat kaupunkien valitsemasta painopisteestä riippuen asunnottomuuden eri kohderyhmiä esim. pitkäaikaisasunnottomia, lastensuojelun jälkihuoltonuoret, maahanmuuttajia tai mielenterveys- ja päihdekuntoutujia. Kokemusasiantuntijoita tulee olemaan noin 1-2 kaupunkia kohden eli yhteensä noin 10. Lisäksi hankkeeseen palkataan ainakin yksi kokemusasiantuntija kuhunkin kaupunkiin osaksi varsinaista hankehenkilöstöä.
Kaupunkien strategiaprosessia viedään läpi yhdessä kokemusasiantuntijoiden kanssa. Kokemusasiantuntijat tuovat oman asiantuntemuksensa osaksi palveluprosessien kehittämistä, jolloin asiakasnäkökulma huomioidaan startegiaprosessin kaikissa vaiheissa. Kokemusasiantuntijuutta ja vertaistukea hyödynnetään myös kuntien työssä hankkeen välillisten kohderyhmien kanssa. Kokemusasiantuntijoiden osallistamisella toivotaan olevan sekä vaikutuksia strategiaprosessin lopputulokseen että kokemusasiantuntijoiden oman elämän osallisuuden kokemuksiin. Hankkeessa seurataan tätä kehitystä hankkeen aikana. Lisäksi seurataan ja raportoidaan kokemusasiantuntijuudeen hyödyntämiseen liittyviä haasteita ja hyviä käytäntöjä.
Hankkeessa on kolme välillistä kohderyhmää:
1. Huono-osaisin asunnottomien ryhmä, jonka asunnottomuus uhkaa uusiutua
2. Henkilöt, jotka uhkaavat joutua asunnottomiksi tai ovat juuri joutuneet asunnottomiksi
Nämä kohderyhmät pitävät sisällään mm. seuraavia asunnottomien ryhmiä:
- Päihde- ja mielenterveysasiakkaiden ja –kuntoutujien sekä vapautuvien vankien asunnottomuuden uusiutuminen
- Asunnottomana olevat tai asunnottomuuden uhkaamat nuoret
- Lastensuojelun jälkihuollossa olevien nuorten asunnottomuus
- Asumisessaan, toimeentulossa ja vuokranmaksussaan vaikeita ongelmia kohtaava osa aikuisväestöstä
- Asunnottomina olevat tai asunnottomuuden uhkaamat maahanmuuttajat ja oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat
On tärkeää huomioida, että todellisuudessa nämä ryhmät ovat päällekkäisiä ja todellisuudessa monet eri huono-osaisuuteen liittyvät tekijät kasautuvat samoille henkilöille.
3. Välillisiä kohderyhmiä ovat myös muut kunnat ja kuntatoimijat sekä alan järjestöt, jotka hyötyvät hankkeessa kehitetyistä toimintamalleista ja voivat hyödyntää niitä omassa toiminnassaan. Lisäksi hyödynsaajia ovat kansallisella tasolla eri ministeriöt ja asiantuntijaorganisaatiot sekä kansainvälisellä tasolla eurooppalaiset alan toimijat, joihin AUNE-ohjelman kautta on olemassa vahvat yhteydet.
Myönnetty EU- ja valtion rahoitus: 1 559 431
Toteutunut EU- ja valtion rahoitus: 1 488 502
Suunniteltu julkinen rahoitus yhteensä: 1 949 292
Toteutunut julkinen rahoitus yhteensä: 1 861 322
Hankkeen toiminta on valtakunnallista
Jakeluosoite:
Postinumero:
Postitoimipaikka:
Suunniteltu: 7
Toteutunut seurantatietojen mukaan: 0
Suunniteltu: 60
| Välitön | Välillinen | |
| Ekologinen kestävyys | ||
| Luonnonvarojen käytön kestävyys | 0 | 5 |
| Hankkeella on pääosin välillinen vaikutus luonnonvarojen käytön kestävyyteen. Hankkeen hallinnoija ARA kuuluu Ympäristöministeriön alaisuuteen ja ministeriö on vahvasti mukana hankkeen toteutuksessa. Ministeriön toiminnassa luonnonvarojen kestävä käyttö ja jätteiden määrän minimoiminen ovat toiminnan keskiössä. Ministeriössä on käytössä ympäristöasioiden hallintajärjestelmä YM -ekovirasto. Järjestelmässä seurataan ympäristöministeriön matkustamisen, hankintojen, kiinteistönpidon (energia- ja vedenkulutus sekä jätteet), paperin kulutuksen (julkaiseminen, kopiointi, tulostaminen) ympäristövaikutuksia. Henkilöstöä kannustetaan toteuttamaan ympäristöjärjestelmälle asetettuja tavoitteita. Maailman luonnonsuojelujärjestö WWF on myöntänyt Ympäristöministeriölle Green Office -merkin käyttöoikeuden. Hankkeessa noudatetaan soveltuvin osin em. järjestelmää ja levitetään luonnonvarojen kestävää käyttöä tukevia käytäntöjä osana hankkeen toteutusta. Hankkeessa kehitetään monialaista yhteistyötä ja palvelumalleja, mitkä osaltaan vähentävät sekä hallinnollista työtä että palvelun käyttäjien liikkumista. | ||
| Ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien vähentäminen | 0 | 5 |
| Hankkeella on välillinen vaikutus ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien vähentämiseen. Hanke ei lisää ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä ja välillisesti jopa vähentää niitä. Matkustamisessa suositaan julkisia kulkuvälineitä ja raideliikennettä sekä kiinnitetään erityistä huomiota lentomatkailun vähentämiseen. Kokoukset järjestetään matkustamisen vähentämisen kannalta optimaalisesti. Osa kokouksista pidetään ns. verkkokokouksina LYNC -yhteyttä tai vastaavaa hyödyntäen. Samalla vahvistetaan verkkokokouskäytäntöä ja osaltaan vaikutetaan siihen, että tulevaisuudessa yhä suurempi määrä kokouksista tullaan järjestämään ainakin osittain verkkokokouksina etäyhteyksiä hyödyntäen. | ||
| Kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus | 0 | 2 |
| Hanke ei suoraan kohdistu eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen eikä toimintaa kohdenneta luonnonsuojelualueille, hankkeella voi olla välillisiä vaikutuksia. Luonnonvarojen kestävään käyttöön ja jätteiden määrän minimoimiseen panostetaan. Kasvihuonekaasuja pyritään vähentämään mm. minimoimalla matkustaminen (erityisesti lentomatkustaminen) ja suosimalla verkkokokouksia. | ||
| Pinta- ja pohjavedet, maaperä sekä ilma (ja kasvihuonekaasujen väheneminen) | 0 | 5 |
| Hanke vaikuttaa välillisesti mm. ilmaan ja kasvihuonekaasujen leviämiseen. Hankkeessa matkustamisessa suositaan julkisia kulkuvälineitä ja raideliikennettä sekä kiinnitetään erityistä huomiota lentomatkailun vähentämiseen. Kokoukset järjestetään matkustamisen vähentämisen kannalta optimaalisesti. Osa kokouksista pidetään ns. verkkokokouksina LYNC -yhteyttä tai vastaavaa hyödyntäen. WWF on myöntänyt Ympäristöministeriölle Green Office -merkin käyttöoikeuden. Ympäristöministeriötä hyödynnetään hankkeen kokous- ja seminaaripaikkana. Ekovirastona ministeriö kuormittaa ilmaa mahdollisimman vähän ja vaikuttaa osaltaan mm. Helsingin keskustan ilmanlaadun pysymiseen mahdollisimman hyvänä. | ||
| Natura 2000 -ohjelman kohteet | 0 | 1 |
| Hankkeessa ollaan tietoisia Natura-alueiden lakiin perustuvista suojelutavoitteista. Hankkeessa toiminnassa huomioidaan em. tavoitteet mahdollisuuksien mukaan. | ||
| Taloudellinen kestävyys | ||
| Materiaalit ja jätteet | 2 | 4 |
| Hankkeessa suositaan ympäristöystävällisiä kokous- ja tapahtumapaikkoja (esim. Ympäristöministeriö) ja hankkeen organisoimissa tapahtumissa vältetään systemaattisesti kertakäyttömateriaaleja ja suositaan paikallisia tuotteita. Aina, kun on tarkoituksenmukaista hankkeessa käytetään sähköistä asiointia ja vältetään turhia paperitulosteita. | ||
| Uusiutuvien energialähteiden käyttö | 0 | 0 |
| Ei hahmotettavia vaikutuksia. | ||
| Paikallisen elinkeinorakenteen kestävä kehittäminen | 0 | 3 |
| Hankkeen tapahtumissa yms. suositaan mahdollisuuksien mukaan paikallisia tuotteita ja palveluita. Valtakunnallinen koordinoitu yhteiskehittäminen tukee mm. hyvien käytäntöjen leviämistä ja käyttöönottoa eri alueilla, näin edistetään mm. alueellisten palveluiden kehittämistä. Ihmisten osallisuuden vahvistaminen edistää yhteisöjen toimintaa ja lisää taloudellista toimeliaisuutta. | ||
| Aineettomien tuotteiden ja palvelujen kehittäminen | 8 | 8 |
| Ennaltaehkäisevien asunnottomuusstrategioiden kehittäminen kaupunkeihin on hankkeen keskeinen tavoite. Kehittämistyötä tehdään yhteiskehittämisenä mukana olevien kaupunkien, valtionhallinnon, järjestöjen, yritysten ja asiakkaiden kanssa hyödyntäen toimijoiden erityisosaamista. Em. strategioiden ja niihin liittyvien uusien palvelumallien käyttöönotto uudistaa mm. palvelujärjestelmää ja resurssiohjausta, madaltaa professioiden rajoja ja vahvistaa asiakkaiden roolia palveluprosesseissa. Hankkeella on merkittäviä vaikutuksia aineettomien tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä valtakunnallisesti. | ||
| Liikkuminen ja logistiikka | 3 | 4 |
| Liikkumisessa suositaan julkisia kulkuvälineitä ja kotimaan matkoissa suositaan raideliikennettä ja kiinnitetään erityistä huomiota lentomatkailun vähentämiseen. Lisäksi edistetään verkkokokousten käyttöä ja minimoidaan matkustamista. Kaupunkikohtainen neuvonta ja tuki hoidetaan mahdollisimman paljon sähköisesti. Kokouspaikat valitaan mahdollisimman helposti saavutettaviin paikkoihin | ||
| Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys sekä yhdenvertaisuus | ||
| Hyvinvoinnin edistäminen | 9 | 9 |
| Asunnottomien ja asunnottomuusuhan alla elävien osallisuuden vahvistaminen on yksi hankkeen keskeisistä tavoitteista. Haettavaa rahoitusta kohdennetaan mm. kokemusasiantuntijoiden palkkaamiseen osatoteuttajina oleviin kaupunkeihin. Kokemusasiantuntijat ovat mukana kehittämisprosessin kaikissa vaiheessa tuoden esiin erityisesti asiakasnäkökulmaa. Tukemalla asiakkaita säilyttämään asuntonsa mahdollistetaan heidän jatkamisensa työelämässä (asunnottomuus johtaa pitkittyessään useimmiten myös työttömyyteen). Vastaavasti parannetaan työttömien työllistymisenedellytyksiä turvaamalla asuminen. Asumisen turvaaminen luo pohjan myös kuntoutumiselle kohti työelämää ja työllistymiselle. Hankkeessa huomioidaan myös työhyvinvoinnin näkökulma. Tukemalla sektori- ja ammattirajat ylittävien työmuotojen kehittämistä sekä levittämällä hyviä käytäntöjä vähennetään päällekkäistä työtä ja tuodaan uudenlaista ratkaisukeinoja haastaviin asiakastilanteisiin. Tämä vapauttaa resursseja, lisää hallinnan tunnetta ja vahvistaa työhyvinvointia. | ||
| Tasa-arvon edistäminen | 4 | 6 |
| Asunnottomien palveluja on perinteisesti kehitetty miesten lähtökohdista, koska suurin osa asunnottomista on ollut ja on edelleen miehiä. Riitta Granfeltin tutkimusta naisten asunnottomuudesta voitaneen pitää lähtölaukauksena naiserityisen asunnottomuustyön käynnistymiselle ja kehittymiselle Suomessa. Naiserityistä asunnottomuustyötä Suomessa on kehittänyt mm. Helsingin diakonissalaitos. Naisille on myös omia asumisyksiköitä. Em. välttämätöntä, koska asunnottomat naiset elävät erityisen haavoittuvassa tilanteessa. Tasa-arvon huomioiminen asunnottomuustyössä ja hankkeessa tarkoittaa naiserityisyyden huomioimisen lisäksi myös miesten erityistarpeiden huomioimista asunnottomuustyössä, koska pääosa asunnottomista on yhä miehiä. Erityisesti miehillä mielekkään tekemisen ja työtoiminnan mahdollisuuksien tarjoaminen hyvin matalalla kynnyksellä osana asumispalveluja korostuu. Koti ympäristönä hahmottuu usein eri tavoin naisten ja miesten kokemuksissa. Kaupunkikohtaisten ennaltaehkäisevien asunnottomuusstrategioiden suunnittelussa ja juurruttamisessa huomioidaan tasa-arvon edistäminen hyödyntäen em. osaamista | ||
| Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen yhdenvertaisuus | 4 | 9 |
| Hankkeen välillinen kohderyhmä (hyödynsaajat) ovat huono-osaisin kansalaisten ryhmä eli asiakkaat, joiden asunnottomuus uhkaa uusiutua (pitkäaikaisasunnottomat), sekä myös ryhmät, jotka uhkaavat ajautua asunnottomuuteen. Yhdenvertaisuuden edistäminen on hankkeen lähtökohta. Hankkeella vähennetään asunnottomuutta, eriarvoistumista ja terveyserojen kasvua eli parannetaan yhdenvertaisuuden toteutumista huomioiden mm. maahanmuuttajien, romanien ja rikosseuraamusasiakkaiden erityistarpeet heidän asunnottomuuden ehkäisemiseksi. | ||
| Kulttuuriympäristö | 0 | 5 |
| Ihmisten osallisuuden vahvistaminen ja palvelujärjestelmien toimivuuden parantaminen edistävät yhteisöjen toimintaa ja paikallisten kulttuuriympäristöjen vahvistumista. Panostamalla hajautettujen asumisratkaisujen-/palvelujen kehittämistä (asuminen ns. normaaleissa vuokra-asuinnoissa) tuetaan kaupunkirakenteen säilymistä monipuolisena ja kulttuurisesti rikkaana. Tukemalla eri väestöryhmien välistä luonnollista vuorovaikutusta asuinympäristöissä edistetään osaltaan integraatiota, monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta. | ||
| Ympäristöosaaminen | 0 | 0 |
| Ei mainittavia toimenpiteitä | ||
Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kuntastrategiat – varhainen välittäminen, osallisuus ja asumisen tuki (AKU) –hankkeen tavoitteena oli rakentaa asunnottomuuden ennaltaehkäisyn strategiset suunnitelmat kuuteen hankekaupunkiin. Hankkeen toiminta perustui monitoimijaverkoston osallistamiseen mukaan strategiseen suunnittelutyöhön asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi. Hankkeessa kokeiltiin erilaisia ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön toimintatapoja ja pilotoitiin asunnottomuustyön toimintamalleja.
Aiemmin tehdyssä asunnottomuustyössä on tullut ilmi, että nykyinen sektoroitunut asunto-, sosiaali-, terveys- ja työvoimapalveluiden järjestäminen ei tue riittävästi asunnottomuuden varhaista tunnistamista ja ennaltaehkäisemistä. Se päinvastoin aiheuttaa asunnottomuuden uusiutumista ja hidastaa siirtymistä itsenäiseen asumiseen. Tämän takia tarvittiin kaupunkikohtainen kehittämisprosessi, joka mahdollisti palvelujen kehittämisen ennaltaehkäisyn näkökulmasta.
AKU-hanke toimi vuosina 2016-2019. Päätoteuttajana toimi ympäristöministeriön hallinnonalaan kuuluva Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA ja osatoteuttajina Espoon, Jyväskylän, Kuopion, Lahden, Tampereen ja Vantaan kaupungit. Hanke oli osa Sipilän hallituksen Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelmaa (AUNE) 2016–2019. Päätavoitteena oli käynnistää kehittämisprosessi hankekaupungeissa asunnottomuuden ennaltaehkäisyn edistämiseksi yhteistyössä monitoimijaverkoston kanssa. Osatavoitteina oli luoda ja vahvistaa kokemusasiantuntijoiden ja asiakasosallistumisen rakenteita sekä kokeilla uusia asunnottomuustyön toimintatapoja. Käytännössä tämä tarkoitti paikallisesti olennaisten tahojen monialaisen verkoston kokoamista, asunnottomuuteen johtavien polkujen, riskiryhmien ja yhteisasiakkuuksien tunnistamista, ennaltaehkäisevän toimenpidekokonaisuuden laatimista sekä kokemusasiantuntijoiden hyödyntämistä prosessin eri vaiheissa.
Hankkeen henkilöstö koostui hankepäälliköstä, kuudesta hankekoordinaattorista, neljästä asiantuntijasta ja 20 kokemusasiantuntijasta. Lisäksi hankkeen toimintaan osallistui osatoteuttajakaupungeissa palkkioperusteisesti tai vapaaehtoisesti 89 henkilöä, jotka ovat kokeneet asunnottomuutta tai asunnottomuusuhkaa.
Hankkeen kolme teemaa olivat hankkeen nimen mukaisesti varhainen välittäminen, osallisuus ja asumisen tuki. Teemat ohjasivat hanketyötä ja kaikki toimenpiteet sijoittuivat näiden kolmen teeman alle. Hankkeen alkaessa osatoteuttajakaupungeissa kartoitettiin hankekoordinaattorin johdolla kaupunkikohtaiset ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön painopistealueet. Painopistealueet mukailivat Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman (AUNE) sisältöjä. Valintaan vaikuttivat myös aikaisempien asunnottomuusohjelmien kokemukset ja niiden aikana esiin nousseet kaupunkien omat kehittämistarpeet.
Monialaisen yhteistyöverkostojen kokoaminen ja verkostomaisen strategisen työn eteneminen riippui kaupunkikohtaisista monitoimijaverkostoista, palvelurakenteesta ja yhteisen tekemisen toimintakulttuurista. Lisäksi strategisen ohjelmatyön käynnistymiseen vaikutti se, millaisia yhteistyöverkostoja ja työryhmiä kaupungissa oli jo valmiiksi.
Hankkeen tavoitteena oli hyödyntää kokemusasiantuntijuutta poikkileikkaavasti kaikilla neljällä toisiinsa linkittyvällä tasolla: asiakastaso, paikallistaso, kansallinen taso ja kansainvälinen taso. Kaikissa kuudessa hankekaupungissa kokemusasiantuntijuutta hyödynnettiin asiakastasolla ja paikallisella tasolla strategisessa suunnittelutyössä. Osatoteuttajakaupungeissa pilotoitiin erilaisia asiakastyö- ja vastaanottomalleja sekä mallinnettiin kokemusasiantuntijan työnkuvia. Osa malleista on jäänyt toimimaan myös hankkeen jälkeen. Osa hankkeen kokemusasiantuntijoista työllistyi vakituisiin työsuhteisiin ja kokemusasiantuntijan tehtäviä perustettiin kuntien aikuissosiaalityöhön. Hankkeessa järjestettiin myös kaksi kokemusasiantuntijakoulutusta. Toinen koulutus oli suunnattu romaneille. Koulutuksista valmistui yhteensä 18 henkilöä.
Hankkeen aikana todettiin suuri tarve asumisen ja asunnottomuusriskien puheeksiottoon asiakastyössä. Hankkeessa kehitettiin työkaluja ennaltaehkäisevään asunnottomuustyöhön ja työkalut levisivät myös muihin hankkeen ulkopuolisiin kaupunkeihin. Hankekaupunkien monitoimijaverkoston asumissosiaalista osaamista lisättiin teemapäivien avulla. Teemapäiviin osallistui kuudessa hankekaupungissa yhteensä 2 278 palveluverkostossa toimivaa työntekijää. Asumissosiaalisen osaamisen kehittämiseksi hanke järjesti hankekaupungeissa useita koulutuksia liittyen asumiseen, asumisen tukemiseen ja asunnottomuuteen johtavien riskitekijöiden tunnistamiseen. Koulutuksiin osallistui yhteensä 710 monitoimijaverkoston jäsentä.
Kaikissa hankekaupungeissa strateginen suunnittelutyö yhdistettiin laajempiin strategisiin kokonaisuuksiaan ja toimenpideohjelmiin. Hankekaupungeissa luotiin myös omat ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön suunnitelmat. Yhtenä hankkeen tavoitteena oli tuoda esiin ennaltaehkäisevän työn vaikuttavuutta ja selvittää keinoja vaikuttavuuden arviointiin. Hankekaupungeissa työstettiin ennaltaehkäisevän työn vaikuttavuuden arviointimittareita asunnottomuustyön eri toimintamalleihin. Hankkeessa julkaistiin myös Asumisen tukemisen toimintamalleja -työkirja, johon koottiin kymmenen keskeistä ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön toimintamallia.
AKU-hanke kehitti Suomen ensimmäisen asumissosiaalisen työn opintojakson (5 op) yhteistyössä LAB-ammattikorkeakoulun, AUNE-toimenpideohjelman sekä Y-säätiön AUNE-verkostokehittäjien kanssa.
AKU-hanke herätti valtakunnallisen näkyvyyden lisäksi laajaa kansainvälistä huomiota ainutlaatuisen asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn pyrkivän näkökulmansa vuoksi. Hanketta esiteltiin useissa tilaisuuksissa Euroopan komissiossa, eurooppalaisissa temaattisissa verkostoissa ja seminaareissa sekä Kanadan kansallisessa asunnottomuustyön konferenssissa.
AKU-hankkeen tekemä työ herätti laajaa kiinnostusta myös kotimaassa. Hanke mainittiin malliesimerkkinä useissa eri yhteyksissä saamansa valtakunnallisen ja kansainvälisen näkyvyytensä vuoksi, monitoimijaverkoston aktiivisen osallistamisen, kokemusasiantuntijatoiminnan ennakkoluulottoman kehittämisen sekä uusien toimintamallien pilotoimisen ansiosta.
AKU-hankkeelle myönnettiin Avoimen hallinnon Demokratia 2019 -tunnustus. Euroopan unioni palkitsi parhaita innovatiivisia EU-hankkeita RegioStars Awards 2019 -kilpailussa. AKU-hanke pääsi viiden finalistin joukkoon kategoriassa Eriarvoisuuden ja köyhyyden torjuminen. KoKoA – Koulutetut Kokemusasiantuntijat ry valitsi AKU-hankkeen Mielen Avain Tunnustuksen 2019 saajaksi.
Hankkeen keskeisin tavoite oli tuoda hankekaupunkien asunnottomuustyöhön ennaltaehkäisevää näkökulmaa. Monitoimijaverkostolta ja osatoteuttajakaupungeilta saadun palautteen mukaan hanke onnistui erittäin hyvin. Suuri osa hankkeen aikana kehitetyistä toimintamalleista jäi osaksi kaupunkien toimintaa. Ymmärrys ennaltaehkäisevän työn merkittävyydestä asunnottomuuden vähentämiseksi kasvoi sekä kaupunkien johdon että myös luottamushenkilöstön keskuudessa. AKU-hanke toimi avauksena keskustelulle ennaltaehkäisevän työn merkittävyydestä. Aika keskustelun jatkamiselle on otollinen ja ymmärrystä on syytä kasvattaa jatkossa, jotta uuden, vuonna 2020 alkaneen asunnottomuuden yhteistyöohjelman tavoitteisiin asunnottomuuden puolittamiseksi päästään.
AKU-hanke osoitti, että tuloksekkaan ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön edellytys on poikkihallinnollinen ja verkostomainen työote. Tavoitteena on, että strateginen ennaltaehkäisyn suunnitelmatyö jatkuu osatoteuttajakaupungeissa hankkeen jälkeen ja muut kaupungit innostuvat kehittämään omaa strategista työtään asunnottomuuden ehkäisemiseksi Suomessa.
Viranomainen on merkinnyt hankkeen esimerkkihankkeeksi