Euroopan unioni Vipuvoimaa EU:lta

Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman hankkeen kuvaus

1 Hanke

Hankekoodi: S20289

Hankkeen nimi: Maahanmuuttajataustaisten nuorten osaamisen tunnistamishanke

Toimintalinja: 4. Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen

Erityistavoite: 9.1. Siirtymävaiheita ja koulutuksellista tasa-arvoa tukevien palveluiden parantaminen

Suunnitelman mukainen toteutusaika: Alkaa 1.8.2015 ja päättyy 31.7.2017

Toiminnan tila: Toiminta päättynyt

Vastuuviranomainen: Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

2 Hakijan perustiedot

Hakijan virallinen nimi: Suomen Diakoniaopisto Oy

Organisaatiotyyppi: Ammatillinen oppilaitos

Y-tunnus: 2756786-7

Jakeluosoite: Alppikatu 2

Puhelinnumero: 050 502 7569

Postinumero: 00530

Postitoimipaikka: Helsinki

WWW-osoite: http://www.sdo.fi

Hankkeen yhteyshenkilön nimi: Vesa Silander

Yhteyshenkilön asema hakijaorganisaatiossa: Projektipäällikkö

Yhteyshenkilön sähköpostisoite: vesa.silander(at)sdo.fi

Yhteyshenkilön puhelinnumero: 0503103448

Hakijoiden lukumäärä tai tuen siirto -menettely: Vain yksi hakija

3 Suunnitelman mukainen tiivistelmä toteutuksesta

Hankkeen kohderyhmänä oli alle 30-vuotiaat maahanmuuttajataustaiset, TE-tukikelpoiset henkilöt, joilla on alhainen muodollinen osaaminen, jotka ovat aliedustettuna koulutuksessa ja joiden työllistyminen on pitkittynyt. Asiakkaiksi valittiin näillä perusteilla. Hankkeen kuluessa huomattiin, että valikointi on turhaa ja siihen kuluu aikaa, jonka voi käyttää varsinaiseen työhön. Hankkeen toiminnasta hyötyivät myös kohderyhmän ulkopuoliset ja samalla hankkeessa resurssit käytettiin tehokkaasti ja markkinointi helpottui.
Yksilöillä on erilaiset elämäntilanteet, tarpeet ja taustat. Tiettyjä yhteisiä piirteitä nousee kuitenkin. Heikko kielitaito korreloi usein kouluvuosien määrään omassa maassa. Näin ei onneksi aina ole. Suhtautuminen suomalaisen yhteiskunnan järjestelmäbyrokratiaan vaihtelee lähtömaan ja henkilökohtaisten kokemusten perusteella. Käsitys siitä, mikä on mahdollista ja miten toimia suhteessa suomalaiseen yhteiskuntaan, perustuu ensimmäisien kotoutumisvuosien kokemuksiin. Millaiseen toimintakulttuuriin maahanmuuttaja tottuu neuvolan, koulun, poliisin, terveydenhuollon tai TE-toimiston kanssa?

Hankkeen tavoitteena oli tunnistaa nuorten maahanmuuttajien non- ja informaalista osaamista. Huomio kiinnitettiin yksilön omaan historiaan eikä ammattitaitovaatimuksiin. Lähtökohtana oli hankkeen ensimmäisen projektipäällikön Nanna Wilhelmssonin ”narratiiviset kertomukset” menetelmä (Maahanmuuttajan osaamisen tunnistaminen, 37). Hankkeessa menetelmä nimettiin ”oma tarina”-menetelmäksi. Lisäksi hankkeessa käytettiin Vesa Silanderin ”karttahaastattelu”-menetelmää. Näiden menetelmien avulla asiakkaalle muodostui käsitys omasta osaamisesta. Oman osaamisen markkinointia maahanmuuttajataustaisten nuorten osaamisen tunnistamishanke see me – taidot esille
varten käytettiin video CV’n tekemistä. Nämä menetelmät on kuvattu myöhemmin tässä kirjassa. Menetelmä vahvisti myös käsitystä kielitaidosta ja harjoitutti asiakkaita haastattelutilanteisiin.

Hankkeen tavoitteena oli opinnollistaa ja tunnustaa nuorten maahanmuuttajien tunnistettua osaamista. Tähän tavoitteeseen ei pystytty vastaamaan esitetyllä tavalla. Hankkeessa tehtiin yhteistyötä VALMA- koulutuksen ja kotityö- ja puhdistuspalveluiden perustutkinto-koulutuksen kanssa. Hankkeen työntekijät ottivat yhteyttä niihin hakijoihin, jotka eivät olleet päässeet VALMAan kielitaitovaatimusten vuoksi. Heidän kanssaan työskentely hankkeen menetelmillä tuotti tulosta. Heille hankittiin mahdollisuus päästä testaamaan omaa osaamistaan ko. koulutuksiin. Heidän osaaminen ja motivaatio tunnistettiin ja he onnistuivat pääsemään hakumenettelyn kautta koulutukseen. Erityisesti kotityö- ja puhdistuspalveluiden perustutkinto-opiskelijoissa on runsaasti entisiä hankkeen asiakkaita. Kielitaitotestaus ei mittaa ammattiosaamista, ahkeruutta ja motivaatiota, jotka ovat kuitenkin merkityksellisiä opintojen onnistumisessa. Hankkeen asiakkaita osallistui ”Ihmisen kehitys”-lähihoitajaopintoihin, jotta osaaminen tulisi tunnustetuksi. Muutama asiakas onnistui saamaan suorituksia.

Hankkeen tavoitteena oli luoda osaamisen tunnistamisen validointia tukeva ePortfolio. Tähän käytetty menetelmä on kuvattu menetelmät-luvussa. ePortfolioita tehtiin noin 40 ja osan kanssa myös konkreettinen portfolio-kansio. Menetelmää levitettiin ”arjen arkki”-sivustolla, arviointitilaisuudessa Stadin ammattiopistossa, työpajoissa, vierailijoille, opiston sisällä ja ”muistikirja”-julkaisulla hankkeen päätteeksi. Hankkeen alussa selvitettiin erilaisia ePortfolio-järjestelmiä. Päädyttiin avoimen pilvipalvelun käyttöön eikä erilliseen järjestelmään, koska sitä ei tarvitse oppilaitoksen ylläpitää, kansio liittyy asiakkaan omaan sähköpostitiliin ja siten sen käyttö on yksinkertaisempaa ja vaivattomampaa. Kansio säilyy, vaikka oppilaitos ei enää sitä ylläpitäisi ja sitä voi käyttää helposti myös mobiililaitteella. Menetelmän avulla tiedostot säilyvät tallessa, tiedostot ovat helposti lähetettävissä, osaaminen ja polku todentuu asiakkaalle. Menetelmällä maahanmuuttajataustaisten nuorten osaamisen tunnistamishanke see me – taidot esille
hakeminen helpottuu ja asiakkaan tekniset taidot kohentuvat. Asiakkaan kokemus on lisäksi positiivinen ja henkilökohtainen.

Hankkeen tavoitteena oli poluttaa nuoria maahanmuuttajia heidän osaamistasoaan vastaaviin koulutuksiin sekä oppimista ja työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin. Oikea-aikaisen koulutuksen löytäminen ja siihen motivointi oli yksi hankkeen keskeisimpiä tavoitteita. Hankkeessa mukana olleista asiakkaista noin 43 % on koulutuksessa. Pitkään Suomessa olleiden heikkokielitaitoisten asiakkaiden on ollut vaikea löytää heille sopivaa koulutusta. Syyt heikkoon kielitaitoon ovat usein oppimisen haasteet, kulttuuri- ja perhesyyt. Osalla hankkeessa mukana olleista oli terveydellisiä haasteita tai perhesyitä, joiden vuoksi he eivät voineet osallistua koulutuksiin. Osalla oli haasteita toimintamalleissa liittyen koulutukseen hakeutumiseen ja osallistumiseen, jotka olivat osin kulttuurisia. Vaikka koulutusten määrä on lisääntynyt, niin koulutukseen pääsyä rajoittaa hankaluudet hakukäytännöissä ja – järjestelmissä sekä tietysti kielitaitorajoitukset. Tähän oppilaitosten tulisi kiinnittää huomiota. Osa maahanmuuttajista tarvitsee matalan kynnyksen koulutuksia. Lisäksi koulutustarjonnan informaatio on pirstaloitunut. Opintopolku.fi on hyvä portaali, mutta ei kata kaikkia maahanmuuttajien mahdollisuuksia.

Hankkeen tuloksena 80 maahanmuuttajaa on osallistunut osaamisen tunnistamisprosessiin ja 38 asiakkaan osaaminen on dokumentoitu e-portfolioon. Lisäksi 12 Suomen Diakoniaopiston työntekijää osallistui menetelmätyöpajoihin. Yhteensä 63 työntekijää on osallistunut neljän TE-toimiston aamuinfoihin. Haaga-Helian OSTU-koulutuksessa 29 opiskelijaa sai tietoa hankkeesta ja sen menetelmistä. Turussa järjestetyssä ”Osaava maahanmuuttaja-ohjausta maahanmuuttajien osaamisen tunnistamiseen”tilaisuudessa hankkeen ensimmäinen projektipäällikkö veti työpajatyöskentelyä. Hankkeen ePortfoliomenetelmää esiteltiin myös Zoomi-hankkeen koulutuspäivässä Stadin ammattiopistolla. Vierailijoita hankkeessa on käynyt yhdeksästä oppilaitoksesta tai hankkeesta.
Hankkeessa on luotu maahanmuuttajataustaisten osaamisen tunnistamisen ja polutuksen malli, joka on integroitu osaksi Suomen Diakoniaopiston tutkintoja edeltävien koulutusten ja kodinhuoltajakoulutuksen oppimisen avoimen tukipisteen eli Jelpin toimintaa. Jelppi mahdollisti matalan kynnyksen, jonne asiakas käveli sisään ja alkoi saamaan ohjeistusta ja neuvontaa miten voi saada opiskelupaikan ja miten kohentaa opiskeluun tarvittavia taitoja.

4 Hankkeen kohderyhmät

4.1 Varsinaiset kohderyhmät

Hankkeen varsinainen kohderyhmä on alle 30-vuotiaat TE-tukikelpoiset maahanmuuttajataustaiset nuoret. Kohderyhmä on heterogeeninen joukko nuoria, joilla on alhainen muodollinen osaaminen ja joiden työllistyminen on pitkittynyt. Hanke keskittyy erityisesti Suomeen nuoruusiässä tulleisiin tai yksin maahantulleisiin nuoriin. Maahanmuuttajataustaiset nuoret eivät muodosta yhtä yhtenäistä ryhmää, vaan heidän välillään on, heidän moninaisista taustoistaan johtuen, merkittäviä eroja. Näitä eroja on tarkoitus huomioida kartoituksessa (henkilökohtaistaminen) ja etsiä kullekin nuorelle hänen taustojaan vastaavia mahdollisuuksia.

1 Suomessa syntyneet, toisen polven maahanmuuttajanuoret
- Yleinen käsitys: Suomessa syntyneet maahanmuuttajalapset käyvät päivähoidossa ja saavat sieltä hyvät edellytykset pärjätä koulussa.
- Kouluista annetun kokemustiedon perusteella tämä on usein liian positiivinen yleistys.
- Perheillä voi olla traumaattisia kokemuksia, jotka vaikuttavat lapseen ja nuoreen.

2 Suomessa syntyneet tai lapsina maahan tulletet nuoret; vanhemmat vailla koulutusta
- Yleinen käsitys: Maahanmuuttaja-lasten koulumenestys on heikko, koska vanhemmat eivät pysty tukemaan lastensa koulunkäyntiä.
- Kouluista annetun kokemustiedon perusteella tämä on usein liian negatiivinen yleistys. Nuorilla on kuitenkin epäselvä kuva ammattitaidosta ja ammateista.
- Perheillä voi olla traumaattisia kokemuksia, jotka vaikuttavat lapseen ja nuoreen.

3 Suomeen nuoruusiässä tulleet nuoret
- Nuoruusiässä maahan tulleet nuoret eivät useinkaan ehdi hankkia sekä riittävää kielitaitoa, opiskelu-valmiuksia ja ammatilliseen koulutukseen vaadittavia taitoja, kuten esimerkiksi yleistä kuvaa ammateista.
- Nuorilla on usein traumaattisia kokemuksia, joita ei huomioida ja joita harvoin hoidetaan.

4 Yksin maahan tulleet nuoret
- Yksin maahan tulleet nuoret jäävät vaille tukea eivätkä ehdi hankkia riittävää kielitaitoa, opiskeluvalmiuksia ja ammatilliseen koulutukseen vaadittavia taitoja, kuten esimerkiksi yleistä kuvaa ammateista.
- Nuorilla on usein traumaattisia kokemuksia, joita ei huomioida ja joita harvoin hoidetaan.

Erityisesti nuorilla maahanmuuttajataustaisilla naisilla on usein hyvin vaikea, jopa traumaattinen tausta. Toisilla tämä tarkoittaa, että he ovat voineet oppia vaativiakin asioita, vaikka heillä ei ole ollut mahdollisuutta käydä muodollista koulua. Toisilla elämä on saattanut olla ”köyhä”, vailla tapahtumia. Tämä näyttää erityisesti koskevan nuoria naisia, jotka usein omien sanojensa mukaan ”ovat istuneet kotona” tai työskennelleet "vain äidin apuna". Ilmaisu saattaa myös viitata kotityön aliarvioimiseen.

Helsingin Diakoniaopiston omistaja, Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, on kaikessa yleishyödyllisessä toiminnassaan keskittynyt vaikeimmassa asemassa olevien erityisryhmien ihmisarvon ja palveluiden puolustamiseen ja siksi tässäkin hankkeessa kohdennetaan toimet vaikeimmassa asemassa oleviin nuoriin. Jokaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus osallisuuteen yhteiskunnassa ja se edellyttää itselle sopivan tehtävän löytymistä, jotta syrjäytymiskierre voitaisiin ennaltaehkäistä tai katkaista. Ilman koulutusta maahanmuuttajataustaiset nuoret eivät työllisty tämän päivän työmarkkinoille, eivätkä välityömarkkinat pysty tarjoamaan kaikille mielekkäitä tehtäviä, jotka takaisivat riittävän toimeentulon.

4.2 Välilliset kohderyhmät

Hankkeen välillinen kohderyhmä ovat maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa työskentelevät tahot ja niiden työntekijät.

1 Helsingin Diakoniaopiston työntekijät
- Helsingin Diakoniaopiston opiskelijoista noin 40 % on maahanmuuttajataustaisia tai Suomen etnisiin vähemmistöihin kuuluvia ja siksi kaikilla opiston työntekijöillä on tiedon ja työkalujen tarve koskien kohderyhmän osaamisen tunnistamista.

2 Uudenmaan TE-toimiston työntekijät
- Hanke toteutetaan kiinteässä yhteistyössä TE-palvelujen kanssa. Uudenmaan TE-toimisto syöttää hankkeeseen nuoria kolme kertaa vuodessa. Hanke puolestaan tarjoaa TE-toimiston työntekijöille lisäosaamista maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden non- ja informaalin osaamisen tunnistamiseksi.

3 Sovinto ry:n työntekijät
- Sovinto ry:llä on kokemusta maahanmuuttajataustaisten nuorten työpajatyöskentelystä osana osaamisen tunnistamista. Yhteistyössä Sovinto ry:n kanssa opitaan vastavuoroisesti miten kehittäää arkilähtöisiä toiminnallisia työmenetelmiä.

4 Diadome Oy:n työntekijät
- Diadome Oy on kehittänyt työn etsimiseen, löytämiseen ja työssä pysymiseen keskittyviä työelämäpalveluita menestyksellisesti useiden vuosien ajan yhteistyössä työnantajien ja työnhakijoiden kanssa. 1.5.2015 sen työelämäpalvelut siirtyvät osaksi Helsingin Diakoniaopistoa, mikä mahdollistaa työntekijöiden vastavuoroisen benchmarkaamisen.

5 Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos nuorten palveluiden työntekijät
- Vamos nuorten palveluiden työntekijät oppivat hankkeelta osaamisen tunnistamisen dokumentointimenetelmiä ja voivat puolestaan tukea hanketta perille saakka viemisessä ja yhden luukun periaatteen kehittämisessä, mikä Vamoksen erityistä osaamista.

5 Projektin julkinen rahoitus, euroa

Myönnetty EU- ja valtion rahoitus: 203 371

Toteutunut EU- ja valtion rahoitus: 203 371

Suunniteltu julkinen rahoitus yhteensä: 203 371

Toteutunut julkinen rahoitus yhteensä: 203 371

6 Maantieteellinen kohdealue

Maakunnat: Uusimaa

Seutukunnat: Helsingin

Kunnat: Helsinki

Toteutuspaikan osoite, jos hanke toteutetaan yhdessä paikassa

Jakeluosoite:

Postinumero:

Postitoimipaikka:

7 Hakemusvaiheessa ilmoitettavat arviot hankekohtaisista seurantiedoista

7.1 Osallistuvien yritysten lukumäärä

Suunniteltu: 0

Toteutunut seurantatietojen mukaan: 0

7.2 Osallistuvien henkilöiden lukumäärä

Suunniteltu: 80

8 Horisontaaliset periaatteet

8.1 Sukupuolten tasa-arvo

Hankkeessa on tehty toimintaympäristön analyysi sukupuolinäkökulmasta: Kyllä
Hankesuunnittelu sisälsi toimintaympäristön, tilanteen ja ratkaistavan ongelman analyysin sukupuolinäkökulmasta. Analyysi tarkasteli maahanmuuttajataustaisten nuorten syrjäytymistä koulutus- ja työllisyyspoluilta hyödyntäen sukupuolen mukaan eriteltyä tilastotietoa sekä laadullisia selvityksiä maahanmuuttajataustaisten nuorten syrjäytymisestä tasa-arvo- ja sukupuolinäkökulmasta, sekä Helsingin Diakoniaopiston ja Niceheartsin pitkää kokemusta nais- ja maahanmuuttajatyöstä. Hanke rakentuu aiemman kehitystyön ja kokemusten pohjalle, joissa myös on tehty selvityksiä (esim. Vakimo 2001), sekä verkostyöhön, joista erityisesti voi mainita Helsingin kaupungin Opetusviraston ostaman konsultaation. Konsultaation aikana kuultiin opetusviraston oppialahuoltoryhmän päällikön Vesa Nevalaisen huoli maahanmuuttajanuorista, jotka eivät pääse jatkamaan koulutuksessa, sekä kahden oppilaitoksen opetushenkilöstöä. Lisäksi voi mainita Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön tekemä etsivä nuorisotyö (Vamos nuorten palvelukokonaisuus), säätiön tytäryhtiö Diadome Oy:n tekemä maahanmuuttajataustaisten henkilöiden työvalmennus, ja Espoon kaupungin Koty (Nuorten maahanmuuttajien kotoutumistyöryhmä), joiden kokemukset ja selvitystyö osoittavat, että nuoret maahanmuuttajataustaiset syrjäytyvät usein ammatillisesta koulutuksesta puutteellisten peruskoulutodistusten ja/tai kokonaan puuttuvan peruskoulutodistusten perusteella. Tilastollista analyysia vaikeuttaa tilastointitapa. Maahanmuuttajataustaiset henkilöt määritellään eri hallinnonaloilla eri tavoin, eikä myöskään ole yksiselitteistä määritelmää siitä kuka on maahanmuuttajataustainen. Toisen polven maahanmuuttajien tilanteesta ei ole vastaavaa seurantatietoa kuin itse maahan muuttaneista henkilöistä. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden koulutuksesta ei kerätä systemaattisesti tietoja ja siksi heidän koulutuksensa usein jää tuntemattomaksi. Tilastoissa ”tuntematon koulutustaso” yhdistyy luokkaan ”vain perusasteen koulutus”. Nuorissa ikäluokissa jo lähes 10 % on maahanmuuttajataustaisia, ja jos valtaosa heidän mahdollisista tutkinnoistaan on tietymättömissä, suurentaa se vain perusasteen suorittaneiden osuutta koko ikäluokassa. Ongelma on pahenemassa, koska maahanmuuttajataustaisen väestön määrä kasvaa noin 20 000 henkilöllä vuosittain. Nyt Suomessa on noin 250 000 ulkomaalaista ja vuonna 2020 ehkä lähes puoli miljoonaa. Suuri osa heidän suorittamistaan tutkinnoista jää kokonaan pimentoon. Pääkaupunkiseudulla ulkomaalaisten osuus nuorissa ikäluokissa on lähes kaksinkertainen koko maan tasoon verrattuna. (Pietiläinen 2013) Vuonna 2011 suomalaistaustaisista työikäisistä (18–64-vuotiaat) 81 % oli suorittanut tutkinnon, maahanmuuttajataustaisista vain hieman yli puolet, 55 %. Sekä maahanmuuttaja- että suomalaistaustaisilla naisilla tutkinnon suorittaneiden osuus oli korkeampi kuin miehillä. Myös naisten koulutustaso oli korkeampi kuin miesten niin ulkomaalais- kuin suomalaistaustaisillakin. Suomalaistaustaisista naisista lähes 40 % oli suorittanut vähintään alimman korkea-asteen tutkinnon ja 11 % ylemmän korkeakoulututkinnon tai tutkijakoulutuksen. Maahanmuuttajataustaisista naisista vähintään alimman korkeakoulututkinnon oli suorittanut 13 %. (emt.) Vuoden Suomessa asuneiden naisten ja miesten työllisyysasteiden ero on lähes 20 prosenttiyksikköä: työikäisistä miehistä on töissä hieman yli puolet, kun taas naisista vain noin kolmannes. Kahdeksan Suomessa vietetyn vuoden jälkeen ero on pienentynyt 10 prosenttiyksikköön, ja yli 14 vuotta Suomessa asuneiden kohdalla ero on enää marginaalinen, puoli prosenttiyksikköä. (emt.) Samanaikaisesti kotoutumistoimenpiteet ja osaaminen kotouttaa maahanmuuttajia ovat parantuneet kuten TEM 2013 tuottamassa kotoutumisen kokonaiskatsauksessa toteaa. Maahanmuuttajien kotouttamispolitiikka ja kotoutumistoimenpiteet ovat parantuneet ja näin ollen maahanmuuttajaväestön kokonaistilanne on parantunut. Maahanmuuttajataustaisista miehistä 28 % ja naisista 35 % ei ole töissä, koulutuksessa tai työharjoittelussa eli tulee määritellyksi NEET-ryhmään (not in employment, education or training). Jos otetaan huomioon perhetilanne eli poistetaan luvuista ne äidit ja isät, joilla oli perheessä alle 7-vuotiaita lapsia, NEET-nuorten osuudet pienenevät maahanmuuttajataustaisten naisten kohdalla 21 prosenttiin. Maahanmuuttajataustaiset naiset ovat monessa suhteessa poikkeavassa asemassa suomalaisessa yhteiskunnassa. Heidän työllisyysasteensa on sekä suomalaistaustaisia miehiä ja naisia että maahanmuuttajataustaisia miehiä matalampi. He ansaitsevat vähemmän kuin maahanmuuttajataustaiset miehet ja huomattavasti vähemmän kuin suomalaistaustaiset miehet ja naiset. Viidesosa nuorista maahanmuuttajataustaisista naisista on vailla työtä ja opiskelupaikkaa. Sukupuolinäkökulmasta suomalais- ja maahanmuuttajataustaisten naisten asemat muistuttavat toisiaan. Suomalais- ja maahanmuuttajataustaisten naisten mediaanitulo on miesten mediaanituloa pienempi. Suomalais- ja maahanmuuttajataustaisista nuorista miehistä opiskelee pienempi osuus kuin naisista. Toisaalta maahanmuuttajataustaiset naiset myös poikkeavat suomalaistaustaisista; esimerkiksi miesten ja naisten työllisyystilanteet ovat päinvastaiset: suomalaistaustaisten naisten työllisyysaste on miehiä korkeampi, maahanmuuttajataustaisten kohdalla miesten työllisyysaste on korkeampi. Ehkä sukupuolta enemmän maahanmuuttajataustaisten naisten asemassa näkyy kuitenkin juuri maahanmuuttajataustaisuus. Esimerkiksi erot suomalais- ja maahanmuuttajataustaisten työllisyysasteiden välillä ovat suurempia kuin erot ulkomaalaistaustaisten miesten ja naisten työllisyysasteiden välillä. (emt.) Uudenmaan TE-toimiston kokemuksen mukaan heidän nuoret maahanmuuttajataustaiset asiakkaansa ovat etupäässä miehiä, koska nuoret naiset ovat kotona hoitamassa lapsia. Osa näistä naisista on lähtömaassaan ollut kotona ”auttamassa äitiä”, jolloin muodollinen pohjakoulutus voi puuttua kokonaan. On myös paljon nuoria naisia, joilla ei ole koulutusta, mutta sen sijaan paljon muin tavoin kertynyttä non- ja informaalista osaamista. Helsingin Diakonissalaitoksen työllistämishankkeiden kokemukset puolestaan kertovat, että osa maahanmuuttajataustaisista naisista ei välttämättä pidä kouluttautumista yhtä tärkeänä kuin suomalaistaustaiset naiset, koska heillä on halu työllistyä mahdollisimman nopeasti, jotta he voivat lähettää rahallista tukea lähtömaahan jääneille läheisilleen. Näiden tietojen valossa tulisi työllistämisen edistämisessä kiinnittää erityistä huomiota maahanmuuttajataustaisten naisten koulutuksen ja työn saantiin ja mahdollisuuksiin opiskella ja tehdä työtä. Varsinkin Suomessa olon alkuvaiheessa maahanmuuttajataustaiset naiset tarvitsevat erityistä tukea.
Sukupuolinäkökulma on huomioitu hankkeen toiminnassa (valtavirtaistaminen): Kyllä
Sukupuolinäkökulma tullaan huomioimaan hankkeen toiminnassa, sen kaikissa vaiheissa. Koulutus- ja työuraa valitessa nuorilla on tiedostettuja tai tiedostamattomia tapoja suhtautua, ajatella ja toimia eri lailla sukupuolesta riippuen. Ihmisillä on usein vahvoja ennakkoluuloja ja asenteita eri aloista ”naisten töinä” ja ”miesten töinä”. Tilastojen valossa naiset työllistyvät sosiaali-, terveys- ja yhteiskunnallisia aloille, kun taas miehet luonnontieteellisille, teknisille ja matemaattisille aloille. Hankkeessa tunnustetaan se, että mehiä ja naisia kouluttautuu ja työllistyy erityyppisiin tehtäviin ja sukupuolten koulutuspolut ovat usein rakenteeltaan erilaisia. Henkilökohtaisia kykyjä ja valintoja pyritään kuitenkin työstämään ilman tiukkoja sukupuoliroolien asettamia rajoituksia. Myös perinteisiä sukupuolinormeja laajentavaa toimintaa ja valintoja arvostetaan ja tuetaan.
Hankkeen päätavoite on sukupuolten tasa-arvon edistäminen: Ei
Sukupuolinäkökulma valtavirtaistetaan hankkeen toimintaan, mutta se ei ole hankkeen päätavoite.

8.2 Kestävä kehitys

VälitönVälillinen
Ekologinen kestävyys
Luonnonvarojen käytön kestävyys 0 0
Helsingin Diakonissalaitoksen ympäristövastuullisuuden olennaisuusarviossa luonnonvarojen käytön kestävyys on huomioitu, mutta ei ole hankkeen kannalta erityisen merkityksellinen.
Ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien vähentäminen 0 0
Helsingin Diakonissalaitoksen ympäristövastuullisuuden olennaisuusarviossa ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien vähentäminen jää vaikutukseltaan vähäiseksi, eikä ole hankkeen kannalta erityisen merkityksellinen.
Kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus 0 0
Helsingin Diakonissalaitoksen ympäristövastuullisuuden olennaisuusarviossa kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus on huomioitu, mutta ei ole hankkeen kannalta erityisen merkityksellinen.
Pinta- ja pohjavedet, maaperä sekä ilma (ja kasvihuonekaasujen väheneminen) 0 0
Helsingin Diakonissalaitoksen ympäristövastuullisuuden olennaisuusarviossa pinta- ja pohjavedet, maaperä sekä ilma on huomioitu, mutta asiakokonaisuus ei ole hankkeen kannalta erityisen merkityksellinen.
Natura 2000 -ohjelman kohteet 0 0
Helsingin Diakonissalaitoksella ei ole yhteyttä Natura 2000-ohjelman kohteisiin.
Taloudellinen kestävyys
Materiaalit ja jätteet 0 0
Helsingin Diakonissalaitoksen ympäristövastuullisuuden olennaisuusarviossa jätteiden määrä ja hyötykäyttöaste on arvioitu olennaiseksi tekijäksi. Hankkeessa asiakokonaisuuden merkitys on kuitenkin vähäinen.
Uusiutuvien energialähteiden käyttö 0 0
Helsingin Diakonissalaitoksen ympäristövastuullisuuden olennaisuusarviossa uusiutuvien energialähteiden käyttö on huomioitu, mutta ei ole hankkeen kannalta erityisen merkityksellinen.
Paikallisen elinkeinorakenteen kestävä kehittäminen 0 10
Paikallisen kestävän elinkeinorakenteen kehittämistä edesauttaa, jos kaikki työvoimavarat saadaan täysimääräiseen käyttöön, mukaan lukien maahanmuuttajataustaiset nuoret, jotka työllistyvät huonommin kuin suomalaistaustaiset nuoret.
Aineettomien tuotteiden ja palvelujen kehittäminen 10 0
Hankkeessa kehitetään maahanmuuttajataustaisille nuorille soveltuvia palveluita, jotka auttavat heidän etenemistään opiskelu- ja työllisyyspoluilla. Viime kädessä hanke edistää nuorisotakuun toteuttamista, mikä on merkittävä taloudellinen kysymys. Eurooppalaisten tutkimusten mukaan nuorten jäämisestä työelämän ulkopuolelle aiheutui 153 miljardin euron taloudellinen tappio vuonna 2011. Tämä on varovainen arvio, ja määrä vastaa 1,2 % prosenttia EU:n BKT:sta.
Liikkuminen ja logistiikka 0 0
Helsingin Diakonissalaitoksen ympäristövastuullisuuden olennaisuusarviossa liikkuminen ja logistiikka on huomioitu, mutta asiakokonaisuus ei ole hankkeessa erityisen merkityksellinen.
Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys sekä yhdenvertaisuus
Hyvinvoinnin edistäminen 10 0
Hankkeen ensisijainen tavoite on hyvinvoinnin edistäminen. Nuorisotakuun toteuttaminen edistää nuorten yhdenvertaisten oikeuksien toteutumista työelämässä ja koulutuksessa. Työskentely perustuu yksilölliseen kohtaamiseen asiakkaan omista tarpeista. Nuori on aina osallinen itseään koskeviin prosesseihin ja päätöksiin. Hanke pyrkii varmistamaan, että yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset mahdollisuudet ovat myös maahanmuuttajataustaisten nuorten ulottuvilla.
Tasa-arvon edistäminen 10 0
Sukupuolivaikutusten analyysi vahvistaa, että syrjäytyminen koulutus- ja työllistymispoluilta tapahtuu ja kohdistuu miehiin ja naisiin eri tavoin. Maahanmuuttajataustaiset naiset ovat haavoittuvammassa asemassa verrattuna sekä valtaväestöön kuuluviin nuoriin että maahanmuuttajataustaisiin nuoriiin miehiin.
Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen yhdenvertaisuus 10 0
Hanke edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista yhdenvertaisuutta. Koulutus- ja työllisyyspoluilta syrjäytymisvaarassa oleville maahanmuuttajataustaisille nuorille taataan hankkeen avulla paremmat mahdollisuudet hyvään terveyteen, perusturvaan, toimeentuloon, koulutukseen ja työllistymiseen. Hankkeessa kiinnitetään erityistä huomiota myös maahanmuuttajataustaisten nuorten kulttuuristen oikeuksien toteutumiseen.
Kulttuuriympäristö 0 0
Helsingin Diakonissalaitoksen ympäristövastuullisuuden olennaisuusarviossa kulttuuriympäristö, etenkin rakennetusta kulttuuriperimästä huolehtimenen, nousee vaikutukseltaan keskisuureksi, mutta ei ole hankkeen kannalta merkityksellinen.
Ympäristöosaaminen 0 1
Maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on usein paljon tietoa kestävästä kehityksestä, sillä moni tulee maista, joissa luonnonvarojen riittämättömyys ja monimuotoisuuden katoaminen on ajanut heitä paon tielle. On osoittautunut, että aihe kiinnostaa heitä ja he kantavat huolta luonnosta myös heidän uudessa kotimaassaan, jossa he taloudellisistakin syistä ovat tottuneet kierrattämään. Siksi tässäkin hankkeessa pidetään esillä kestävän kehityksen teemoja ja kannustetaan nuoria ymmärtämään suhdettaan luontoon ja vahvistamaan ympäristövastuullisuutta. Samalla parannetaan myös työntekijöiden valmiuksia ympäristökasvatustyöhön.

9 Loppuraportin tiivistelmä

Hankkeen ensimmäinen vuosi 2015-2016

Syksyllä 2015 osallistujille järjestettiin opetusta suomalaisesta yhteiskunnasta, koulutusjärjestelmästä, ammattitaitovaatimuksista. He työskentelivät oman tarinansa parissa sekä tekivät video CV’n ja jatkosuunnitelman. Lisäksi ryhmä osallistui myyntitapahtumaan omalla pöydällä ja hankkeen esittelytapahtumaan opiston henkilökunnalle. He tuottivat materiaalia kulttuurikirjaan, jota jaettiin hankkeen tilaisuuksissa. Jokaiselle luotiin ePortfolio ja tallennettiin syksyn aikana tuotettu materiaali sekä todistukset. Ryhmä osallistui myös ”Illallinen turvapaikan hakijoille”-tapahtuman järjestelyihin. Hanketiimi pyrki tapahtumien avulla kehittämään työelämävaltaisia opiskelumuotoja.
Osallistujien hankkimiseksi tammi-helmikuussa markkinoitiin hanketta Helsingin TE-toimiston aamuinfoissa sekä Espoossa. Asiakashankintaan panostettiin verkottumalla Monik ryn ja Monika-naisten kanssa. Asiakashankintaa edistettiin myös kartoittamalla Helsingin Diakoniaopiston koulutushauissa kielteisen päätöksen saaneita. Osa aloitti Valman valinnaisen kurssin suorittamisen Valmaan tai ammatilliseen koulutukseen ohjautumisen kartoittamiseksi. Kaksi osallistujaa pääsi opiskelemaan ammatillisten opintojen kahta kurssia (Ihmisen kehitys, 2 osp). Huhtikuussa aloitettiin avoimet tiistaisin klo 10 tapahtuvat infotilaisuudet. Haastattelu siirtyi TE-toimiston tiloista opiston tiloihin ja haastattelijana toimi projektipäällikkö. Asiakashankinta tehostui, mutta asetti edelleen haasteita. Keväällä See Me osallistui Maailma kylässä-tapahtumaan.
Hankkeessa vakiinnutettiin osaamisen tunnistamisen työkalut: oman tarinan kirjoittaminen, eportfolio, videoesittely, tapahtumien järjestäminen, taidon vaiheistaminen, karttahaastattelu, kulttuurikirja, työn simulointi ja keskusteluharjoitukset. Näistä myöhemmin karsiutui taidon vaiheistaminen ja työn simulointi muuttui itsenäisen työskentelyn harjoitukseksi.

Painopistealueet keväällä olivat verkostotyö, räätälöity osallistuminen ja itsenäisen työskentelyn harjoitus.
Keväällä 2016 kehitettiin osallistujien itsearviointia ja itsenäisen työskentelyn harjoittelua. Itsenäisen työn harjoittelu on sovellus ns. viikkotyöstä. Osallistujilta kysyttiin mikä heitä auttaa parhaiten kyseisenä päivänä. Viikoittain tai vaihdellen päivittäin osallistujilta kysyttiin suullisesti kuinka tyytyväisiä he ovat tekemäänsä työhön. Annetuissa etätehtävissä viimeinen kysymys oli arviointi siitä kuinka hyvin tehtävän suorittaja on itse onnistunut ko. tehtävässä. Tästä työtavasta muotoutui keskeinen hankkeen periaate.
Kesäkuussa toiminta keskittyi jälkiohjaukseen, verkostojen luomiseen, markkinointiin ja hankkeen hallinnointiin, kehittämiseen ja suunnitteluun. Syksyllä 2016 hanke muutti uusiin tiloihin.


Hankkeen toinen vuosi 2016-2017

Yhteistyötä tutkintoa edeltävän koulutuksen ja kodinhuoltajakoulutuksen avoimen oppimisen tukipisteen eli Jelpin kanssa suunniteltiin kesäkuussa ja yhteistoiminta käynnistyi elokuussa. Palaute yhteistyöstä oli hyvä ja toiminnot ovat täydentäneet toisiaan. Lisäksi oppilaitokseen hakeutuminen sai kiinteän ajan ja paikan. Asiakkaita tuli sekä matalalla kynnyksellä opiskelupaikkaa etsien että hylätyistä hakijoista. Yhteistyö Jelpin kanssa antoi mahdollisuuden jakaa hankkeen toimintamalleja, menetelmiä ja pedagogiikkaa. Yhteistyötä asiakastasolla tehtiin Työpiiri-hankkeen kanssa ja Hoiva Oy’n vanhainkodin kanssa.
Puolet hankkeessa elokuussa 2016 aloittaneista löysi muutaman viikon osaamisen tunnistamisen, osaamisen vahvistamisen ja ohjauksen kautta oikean koulutuksen (mm. Valmaan ja ammatilliseen koulutukseen). Hankkeeseen oli osallistunut 18.10.2016 mennessä 46 osallistujaa (57,5% tavoitteesta). Heistä syksyllä 2016 osallistui 19 (kaikista hankkeen osallistujista 41%). Syksyllä 2016 matalan kynnyksen vuoksi otimme yli-ikäisiä mukaan hankkeeseen kuitenkin pitäen pääpainon kohderyhmässä. Asiakkaat ohjautuivat TE-toimistosta, kielteisen koulutuspäätöksen saaneista ja kohderyhmän edustajien kautta. Matala kynnys paransi asiakasohjautuvuutta. Hankkeessa koettiin, että tiukka profilointi hukkaa yhteiskunnan resursseja.
Hankkeessa luotiin viikkorakenne, jossa aamupäivä on ryhmätoimintaa ja iltapäivä on ohjaajien tukemana itsenäistä toimintaa Jelpissä. Eri viikonpäivinä oli mahdollisuus iltapäivisin lisäksi opiskella erilaisia teemoja(mm. videoesittely, IT, retket, vierailut, kädentaidot). Osallistujat sisäistivät erinomaisesti työskentelytavan. He löysivät omaa osaamistaan, kehittävät teknistä osaamista ja ammattisanastoa sekä valmistautuivat tuleviin opintoihin. Hankkeessa jatkettiin ePortfolion, videoesittelyn, karttahaastattelun ja oman tarinan kirjoittamisen käyttämistä keskeisinä menetelminä.
Toiminta vakiintui tutkintoja edeltävien koulutusten avoimen oppimisen tuen kanssa. Painopisteenä hankkeessa oli nopea ja oikea-aikainen polutus. Hankkeen menetelmiä levitettiin sekä opiston omille työntekijöille sekä vierailijoille. Yhteistyötä tehtiin erityisesti kotityö- ja puhdistuspalveluiden perustutkintoon tähtäävien koulutusten kanssa.
Kierto oli nopeaa ja osallistuminen rikkonaisempaa. Vaikka osallistujia oli syksyllä 2016 melkein yhtä paljon kuin koko edellisen lukuvuoden aikana, niin se ei näkynyt osallistujien palautteessa. Kyseisenä ajanjaksona keskimääräinen palaute sai toiseksi parhaan arvosanan koko toiminnan aikaan verrattuna. Palautteen keskiarvo oli 4,09 asteikolla yhdestä viiteen. Erityisesti tuen saaminen sai hyvän palautteen (4,62).
1.1.2017 hankkeen tausta organisaatioksi vaihtui Suomen Diakoniaopisto. Uuden oppilaitoksen myötä nykyiset Helsingin Diakoniaopisto, Lahden diakonian instituutti ja Oulun Diakoniaopisto erillisinä oppilaitoksina lopettivat ja toiminnot siirtyivät Suomen Diakoniaopistoon (SDO).
Tammikuun 2017 loppuun mennessä hankkeeseen oli osallistunut 55 asiakasta. Puolet heistä oli mukana syksyllä 2016. Hankkeeseen osallistujista noin puolet sai opiskelupaikan. Lisäksi yksi työllistyi oppisopimuksella opistollemme. Tammikuussa kaikki kuusi mukana ollutta saivat opiskelupaikan ja jälkiohjauksesta kolme.
Keväällä 2017 hankkeessa on ollut mukana 26 osallistujaa. Luonteenomaista oli hankkeen kohderyhmän katoaminen. Stadin osaamiskeskuksen työ, Ohjaamoiden toiminta, NAO- ja MAO-koulutusten alkaminen vähensi tarvetta hankkeen kohderyhmän osaamisen tunnistamiseen, tuki- ja ohjauspalveluihin. Hankkeeseen ohjautui entistä heikompi kielitaitoisia asiakkaita. Tämä haastoi menetelmiämme, joita käytettiin soveltuvin osin. Hankkeessa pystyttiin joustavasti tarjoamaan ohjausapua koulutuksesta muutoin syrjäytyville. Haasteena oli hakemisen hahmottamisprosessi, aikakäsityksen kulttuuriero ja luki-taidot.

Toisaalta hyvä koulutustarjonta mahdollisti asiakkaidemme pääsyn erilaisiin koulutuksiin. Tilannetta hyödynnettiin jälkiohjauksessa ja monet entiset asiakkaat hakivat jälkiohjauksessa erilaisiin tarjolla olleisiin tutkintoon johtaviin koulutuksiin/kartoituksiin. Pääasiassa asiakkaat pääsivät kodinhuoltaja- ja toimitilakoulutuksiin. Lisäksi on asiakkaita ohjautunut erityisesti perusopetukseen valmistavaan ja aikuisten perusopetukseen.
Hankkeen asiakkaasta tehtiin helmikuussa ESR60-juhlan vuoksi haastatteluvideo THLn SOKRA-hankkeessa.
https://youtu.be/NTOn6ZCLMYs

Hankkeen käytäntöjä jalkautettiin kiinteästi opiston toimintaan. Viimeinen ryhmä lopetti toukokuussa 2017, yksilöohjaus jatkui. Toukokuussa järjestettiin retki Haltiaan, johon kutsuttiin hankkeessa mukanaolleita asiakkaita.


Tuloksia ja tilastoja

Hankkeen menetelmiä levitettiin opiston sisällä henkilökohtaisella tasolla sekä uusien hanketyöntekijöiden perehdyttämisellä. Hankkeen menetelmien jatkolevittämistä varten painatettiin muistikirja, johon on koottu keskeisiä hankkeessa käytettyjä menetelmiä.
Hankkeen tavoitteesta (80 asiakasta) viimeisen maksatusjakson loppuun mennessä saavutettiin 100%. Ryhmäosallistumisen kesto keskimäärin 50 päivää. Ryhmään osallistuneille järjestettiin yhteinen jälkiohjaus kokoontuminen.
Hanketta on esitelty ”Osaava maahanmuuttaja-ohjausta maahanmuuttajien osaamisen tunnistamiseen”-tilaisuudessa, Diakonia-ammattikorkeakoulun Osaamisen kehittämisen torilla, Maailma kylässä-tapahtumassa, Trapesassa, Ohjaamo Helsingissä ja Espoossa, Suomen Diakoniaopiston avoimissa ovissa ja muissa tilaisuuksissa.
Yhteistyötä on tehty TYPin, TE-toimiston, Monik ry’n, Monika-naisten, Stadin ammattiopiston, HDLn työpiiri-hankkeen, Edupolin Osaamoprojektin, Rinnekodin BOOST-hankkeen, opiston perusopetuksen, kodinhuoltajakoulutusten ja VALMA-koulutuksen kanssa.
Hankkeen hyvää käytäntöä (ePortfolio) esiteltiin ja arvioitiin Saku ry’n ja Zoomi- sujuvat siirtymät-hankkeen järjestämässä arviointitilaisuudessa. Hankkeen esittely ja menetelmiä on tallennettu Arjen arkki-sivustolle.

Keskimääräinen ikä oli 32 vuotta. Naisia oli 71%. Naisten keskimääräinen ikä oli yli 33 vuotta ja miesten alle 29 vuotta. Varsinaista kohderyhmää oli 59%. Tiedossa on, että 43% hankkeeseen osallistuneista on päässyt johonkin koulutukseen. Yksilöohjattuja oli 42,5% ja säännöllisissä ryhmissä asiakkaita kävi 57,5%.
Yli kaksi viidesosaa on lähtöisin Somaliasta. Somaliasta tulevat asiakkaat ovat myös hankkeen vanhimpia. Heissä on paljon kotiäitejä, joista osa on tullut jo 10-20 vuotta sitten ja ovat hoitaneet perheitään. Nyt lapset ovat aikuistumassa ja he hakeutuvat koulutuksiin. Seuraavaksi eniten asiakkaita on Irakista. He ovat yleensä olleet parikolmekymppisiä miehiä, joilla on vaikea löytää paikkaa suomalaisesta yhteiskunnasta. Tyypillisesti he haluaisivat yrittäjiksi, mutta yrittämisen aloittaminen vaatisi tukitoimia.