|
|
|
Hankekoodi: S20394
Hankkeen nimi: Saamelaisten hyvinvointi ja yhdenvertaisuus: hyvinvointipalvelut osallisuuden vahvistamisessa
Toimintalinja: 5. Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta
Erityistavoite: 10.1. Työelämän ulkopuolella olevien työ- ja toimintakyvyn parantaminen
Suunnitelman mukainen toteutusaika: Alkaa 1.8.2015 ja päättyy 30.4.2019
Toiminnan tila: Toiminta päättynyt
Vastuuviranomainen: Sosiaali- ja terveysministeriö
Hakijan virallinen nimi: Lapin Yliopisto
Organisaatiotyyppi: Yliopisto
Y-tunnus: 0292800-5
Jakeluosoite: PL 122
Puhelinnumero: 016-341 341
Postinumero: 96101
Postitoimipaikka: Rovaniemi
WWW-osoite: http://www.ulapland.fi
Hankkeen yhteyshenkilön nimi: Merja Laitinen
Yhteyshenkilön asema hakijaorganisaatiossa: dekaani
Yhteyshenkilön sähköpostisoite: merja.laitinen(at)ulapland.fi
Yhteyshenkilön puhelinnumero: 040 509 2153
Hakijoiden lukumäärä tai tuen siirto -menettely:
Hankkeen tavoitteena on selvittää saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuvien saamelaisten palvelutilannetta sosiaaliseen osallisuuden näkökulmasta. Yhdenvertaisuuden toteutumisen turvaamiseksi sekä syrjinnän ja huono-osaisuuden vähentämiseksi tarvitaan tutkittua tietoa palvelujen ja saamelaisten sosiaalisen osallisuuden sekä työmarkkinoille kiinnittymisen välisistä suhteista Suomessa. Tähän liittyen tutkitaan saamelaisten kokemuksia hyvinvointipalveluista sekä selvitetään miten keskeiset palvelut (kuten terveys-, päivähoito-, perusopetus-, lastenneuvola-, perhe-, vanhus- ja psykososiaaliset palvelut) voisivat paremmin tukea sitä, että saamelaiskulttuuri muodostuu saamelaisten yksilölliseksi ja yhteisölliseksi voimavaraksi lisäten heidän hyvinvointiaan ja sosiaalista osallisuuttaan. Vastaavasti selvitetään, mitkä riskitekijät rajaavat saamelaisten valinnanvaihtoehtoja, eivätkä mahdollista työmarkkinakansalaisuuden täysimittaista toteutumista yksilötasolla sekä miten palvelut kannattelevat tai voisivat oikein suunniteltuina ja kohdennettuina paremmin kannatella yksilöiden mahdollisuuksia tehdä joustavia valintoja ja olla aktiivisia työmarkkinakansalaisia.
Hankkeessa toteutetaan kyselytutkimus saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuvien saamelaisten palvelukokemuksista sekä -tarpeista ja työmarkkinatilanteesta verraten tuloksia saamelaisten kotiseutualueella toteutetun palvelutyytyväisyystutkimuksen (Heikkilä ym. 2013) tuloksiin. Tämän valtakunnallisen tason tiedon tuottaminen edellyttää erityisten tiedonkeruu- ja tutkimusmenetelmien kehittämistä, koska saamelaisia koskevaa rekisteritietoa ei ole saatavissa. Lisäksi luodaan toimintamalli tiedon tuottamiseksi verkottuneissa systeemeissä, osaamisen välittymisen turvaamiseksi sote-uudistuksessa ja saamen kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Tällä vahvistetaan palvelujen järjestäjien ja tuottajien mahdollisuuksia saamenkielisten ja kulttuurilähtöisten palvelujen turvaamiseen uudessa sote-rakenteessa. Deliberatiivisen demokratian perusajatuksen mukaisesti, hankkeessa luodaan kansalaisraatien kautta areenoja saamenkansalaisten äänen kuulemiseksi. Tavoitteena on hyödyntää osallistavia tiedontuotantoprosesseja saamen kansalaisten osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamisessa, heidän työmarkkinaosallisuutensa parantamisessa sekä palvelujen suunnittelun tukemisessa.
Tuloksena syntyy laadukasta, tutkittua tietoa siitä, miten omakielinen ja kulttuurilähtöinen, älykkäästi sekä asiakaslähtöisesti toteutettu hyvinvointipalveluiden tarjonta voi lisätä saamelaisten hyvinvointia ja työmarkkinaosallisuutta sekä ehkäistä syrjintää. Uutta, vertailukelpoista tutkimustietoa soveltamalla luodaan parempia mahdollisuuksia hyvinvointipalvelujen innovatiiviselle kehittämiselle (mm. etänä tuotettavat palvelut) siten, että ne huomioivat paremmin saamelaiskulttuurin erityispiirteet ja vastaavat eri puolilla Suomea asuvien saamelaisten erityistarpeisiin. Hankkeen tuloksena saadaan lisäksi laaja-alaisempaa teoreettista tietoa siitä, miten turvata eri väestöryhmien yhtäläiset mahdollisuudet palveluihin, miten kehittää palvelujen saatavuutta ja laatua sekä kriteereitä yhdenvertaisuuden toteutumisen seurantaan palvelujen osalta. Tiedon avulla voidaan tukea hallinnon ja kuntalaisten välistä vuorovaikutusta ja osallistumista. Tulosten avulla osoitetaan, miten paikalliseen kehittämistoimintaan osallistuminen voi toimia vähemmistössä olevien kansalaisten osallisuuden edistämiseksi, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja ehkäisee syrjäytymistä erityisesti työmarkkinoilta.
Saamelaiset, erityisesti saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella suurimmissa kaupungeissa (Rovaniemi, Oulu, Tampere ja Helsinki) asuvat saamelaiset ja saamelaisjärjestöt.
Saamelaiskäräjät
Sosiaali- ja terveyspalvelujen (ml. saamelaisten palvelujen) järjestämisestä ja tuottamisesta vastaavat organisaatiot ja toimijat.
Palvelujärjestelmää ja saamelaisten palveluja koskevasta tiedontuotannosta vastaavat tutkijat ja kehittäjät sekä heidän organisaationsa.
Hyvinvointipoliittisesta päätöksenteosta vastaavat toimielimet ja toimijat.
Myönnetty EU- ja valtion rahoitus: 465 000
Toteutunut EU- ja valtion rahoitus: 463 982
Suunniteltu julkinen rahoitus yhteensä: 590 000
Toteutunut julkinen rahoitus yhteensä: 588 856
Hankkeen toiminta on valtakunnallista
Jakeluosoite:
Postinumero:
Postitoimipaikka:
Suunniteltu: 0
Toteutunut seurantatietojen mukaan: 0
Suunniteltu: 0
| Välitön | Välillinen | |
| Ekologinen kestävyys | ||
| Luonnonvarojen käytön kestävyys | 1 | 5 |
| Hanke organisoidaan ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävällä tavalla. Pitkien välimatkojen alueella ympäristövaikutuksia pyritään vähentämään teknologiaa hyödyntämällä (videoneuvotteluyhteydet, teknologiavälitteiset palvelut, ym). | ||
| Ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien vähentäminen | 1 | 5 |
| Teknologian ja etäyhteyksien kautta vähennetään päästöjä ja riskejä. Joukkoliikennettä ja yhteiskuljetuksia sovelletaan mahdollisuuksien mukaan liikkumiseen. | ||
| Kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus | 1 | 1 |
| Teknologian ja etäyhteyksien kautta vähennetään päästöjä ja riskejä. Joukkoliikennettä ja yhteiskuljetuksia sovelletaan mahdollisuuksien mukaan liikkumiseen. | ||
| Pinta- ja pohjavedet, maaperä sekä ilma (ja kasvihuonekaasujen väheneminen) | 1 | 4 |
| Teknologian ja etäyhteyksien kautta vähennetään päästöjä ja riskejä. Joukkoliikennettä ja yhteiskuljetuksia sovelletaan mahdollisuuksien mukaan liikkumiseen. | ||
| Natura 2000 -ohjelman kohteet | 0 | 1 |
| Teknologian ja etäyhteyksien kautta vähennetään päästöjä ja riskejä. Joukkoliikennettä ja yhteiskuljetuksia sovelletaan mahdollisuuksien mukaan liikkumiseen. | ||
| Taloudellinen kestävyys | ||
| Materiaalit ja jätteet | 3 | 6 |
| Otetaan käyttöön sähköisiä järjestelmiä ja vähennetään paperin käyttöä. Sovelletaan ekologisesti vähän kuluttavaa ja –päästöistä teknologiaa ja materiaaleja. | ||
| Uusiutuvien energialähteiden käyttö | 2 | 6 |
| Otetaan käyttöön sähköisiä järjestelmiä ja vähennetään paperin käyttöä. | ||
| Paikallisen elinkeinorakenteen kestävä kehittäminen | 2 | 7 |
| Saamelaisten työmarkkinaosallisuuden tukeminen omakielisten ja kulttuurilähtöisten palvelujen avulla. | ||
| Aineettomien tuotteiden ja palvelujen kehittäminen | 5 | 5 |
| Saamelaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen liittyvän osaamisen vahvistaminen ja palvelutarjonnan lisääminen . | ||
| Liikkuminen ja logistiikka | 6 | 4 |
| Teknologian ja etäyhteyksien käyttäminen. Joukkoliikennettä ja yhteiskuljetuksia sovelletaan mahdollisuuksien mukaan liikkumiseen. | ||
| Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys sekä yhdenvertaisuus | ||
| Hyvinvoinnin edistäminen | 10 | 9 |
| Saamelaisten hyvinvoinnin ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen | ||
| Tasa-arvon edistäminen | 6 | 2 |
| Sukupuolten välisen tasa-arvon lisääminen perheen hyvinvointia ja kulttuurin välittymistä tukevien palvelujen avulla, niin että miehillä ja naisilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet hyödyntää työmarkkinoiden vaihtoehtoja. | ||
| Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen yhdenvertaisuus | 10 | 8 |
| Saamelaisten yhdenvertaisuuden lisääminen palvelutuotannossa sekä sosiaalisessa ja työmarkkinaosallisuudessa. | ||
| Kulttuuriympäristö | 8 | 6 |
| Saamelaisten kulttuuri- ja kieliympäristöjen monipuolistaminen ja vahvistaminen yhteisöllisyyden lisäämiseksi. | ||
| Ympäristöosaaminen | 3 | 2 |
| Ekologisuus ja esteettömyys palvelujen saavutettavuuden parantamisessa. | ||
SÁRA – Saamelaisten hyvinvointi ja yhdenvertaisuus -tutkimushankkeessa (2015–2019) tuotettiin tietoa kaupungeissa ja muualla saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, Suomessa asuvien saamelaisten kokemasta hyvinvoinnista, palvelutyytyväisyydestä ja palvelutarpeista. Hankkeessa kehitettiin osallistavia, yhteisölähtöisiä ja dialogisia tiedontuotantomenetelmiä saamelaiskulttuurisista lähtökohdista. Tähän liittyen edistettiin saamelaisten eettisten tutkimusmenetelmien käyttöön ottoa ja kehitettiin arkaluonteisen aineiston tietoturvallisia käsittelytapoja. Hankkeessa luotiin toimintamalli saamelaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi palveluja ja hyvinvointia koskevassa tiedontuotannossa. Lisäksi perustettiin tiedontuotantoverkosto hyvinvointitutkimuksen menetelmien kehittämiseksi: Lapin yliopisto, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus (Poske Pohjanmaan ja Saamelaisyksikkö), Saamelaiskäräjät, Lapin AMK, Lapin sairaanhoitopiirin (PTH-yksikkö), Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Romanien terveys ja hyvinvointitutkimus). Hanke toimi suomen- ja pohjoissaamenkielisenä, ja keskeiset materiaalit käännettiin lisäksi inarin- sekä koltansaamen kielille.
Hankkeessa lähestyttiin saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuvien saamelaisten hyvinvointia ja arjessa pärjäämistä sosiaalisen osallisuuden näkökulmasta. Siihen liittyen selvitettiin yleisesti saatavilla olevien peruspalvelujen ja erityisesti saamenkielisten palvelujen rooleja saamelaisten hyvinvoinnille sekä kulttuurisille kiinnittymisille. Tavoitteena oli laajentaa yhteiskuntatieteellistä keskustelua sosiaalisen osallisuuden kulttuurisista näkökulmista, yhteisön ja paikan merkitykset huomioivaksi. Yhteistyökumppaneina olivat Helsingin, Jyväskylän, Tampereen, Oulun, ja Rovaniemen kaupunkien saamelaisyhdistykset. Päämääränä oli, että saamelaiset voivat vaikuttaa asemaansa koskevaan tiedontuotantoon sekä sitä kautta omakielisten ja kulttuurilähtöisten palvelujen saatavuuteen.
Hankkeessa kerättiin aineistoa kyselylomakkeen, ryhmäkeskustelujen ja avaintoimijahaastattelujen avulla. Kyselytutkimuksen perusjoukon (N=2910) muodostivat 18-vuotta täyttäneet, saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuvat, saamelaiskäräjävaaleissa äänioikeutetut henkilöt. Vastauksia saatiin yhteensä 665, joista pohjoissaamenkielisiä oli 39 ja inarinsaamenkielisiä 2 ja loput suomenkielisiä tai osittain kaksikielisiä. Analyyseissä sovellettiin monimenetelmätutkimuksen käytäntöjä ja analysoitiin yhteen laadullista sekä määrällistä aineistoa lukemalla ja luokittelemalla aineistoja kulttuurisesta ymmärryksestä käsin yhteistyössä tutkimuskumppanien kanssa. Hankkeessa kehitettiin kulttuurilähtöisiä analyysimenetelmiä yhteistyössä Poske Pohjanmaan hyvinvointitutkijoiden kanssa hyödyntäen moniulotteista korrespondenssianalyysia, hierarkkista ryhmittelyanalyysia, pääkomponenttianalyysia ym.
Teoreettisessa ymmärryksessä sovellettiin yhteen Latourin Actor Network Theoryn (ANT) ja alkuperäiskansatutkimuksen verkostoteoreettisia näkemyksiä. Lähtökohtana oli käsitys pärjäämisestä (pohjoissaam. birgen) aktiivisena toimintana, jonka tavoitteena on arjessa selviytyminen (pohjoissaam. ceavzit). Pärjääminen perustuu erilaisiin verkostollisiin suhteisiin ja ylläpitää niitä. Tarkastelimme arjen pärjäämisen yhteydessä syntyviä sidoksia (pohjoissaam. canastagat) saamelaisalueen ulkopuolella asuvien saamelaisten elämässä ja selvitimme, millaisia mahdollisuuksia heillä on elää omien kulttuuristen tapojensa ja arvostustensa mukaisesti osana monikulttuuristuvaa yhteiskuntaa.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että saamen kielten asema on saamelaisalueen ulkopuolella huolestuttava. Kieli on yksi tärkeimmistä kulttuurista sidoksista. Sen merkitys korostuu saamelaisalueen ulkopuolella, jossa on vain vähän saamenkielisiä palveluja. Eniten on saatavilla pohjoissaamenkielisiä varhaiskasvatus- ja kielipesäpalveluja sekä saamen kielten etäopetusta, mutta niitäkin vain suurimmissa kaupungeissa. Etenkin nuorimpien ikäpolvien keskuudessa tarve saamenkielisiin ja -kulttuurilähtöisiin palveluihin on kasvamassa voimakkaasti. Myös aikuisten hyvinvoinnin ja kulttuuristen kiinnittymisten kannalta on tärkeätä, että he pääsevät oppimaan menetettyä äidinkieltään. Se paikkaa osaltaan yhdenmukaistavan, suomalaisen yhteiskuntapolitiikan (assimilaatio) seurauksia, joilla on monia. nykypäivään asti ulottuvia kielteisiä vaikutuksia saamelaisten ja saamelaisyhteisöjen hyvinvointiin.
Saamenkielisistä palveluista varhaiskasvatuksen ohella eniten oli tarvetta äitiys- ja lastenneuvola-, mielenterveys- ja vanhusten palveluille. Myös saamenkielisiä perusterveydenhuollon palveluja kaivattiin. Saamenkielisten yleislääkärin ja sairaan- sekä terveydenhoitajan sekä keskussairaalapalvelujen tarvitsijoita oli eniten nuoremmissa ikäryhmissä. Vanhemmat vastaajat ilmoittivat tarvitsevansa saamenkielisiä päivystyspalveluja. Lisäksi esiin nousi tarve saamenkielisille testeille lasten kielen kehityksen seurantaan sekä muistisairauksien testaukseen.
Saamelaisalueen ulkopuolella asuvat saamelaiset olivat keskimäärin tyytyväisiä yleisiin hyvinvointipalveluihin. Tilanne oli selvästi huonompi maan pohjoisosissa, jossa pitkät välimatkat ja ohentunut palveluverkko vaikeuttivat palvelujen saatavuutta. Valtakunnallisella tasolla vastaajat olivat tyytymättömiä mielenterveys-, kuntoutus- ja kotipalvelujen saatavuuteen sekä aikuissosiaalityön tarvevastaavuuteen. Kelan ja TE-palvelujen saatavuudessa ja tarvevastaavuudessa oli laajoja ongelmia.
Saamelaisten – etenkin nuorempien ikäpolvien – hyvinvoinnin haasteet kohdistuivat huonompana koettuun henkiseen hyvinvointiin sekä syrjintään. Saamelaisten kokema etninen syrjintä oli huolestuttavan yleistä. Varsinkin, niistä saamelaisista, jotka puhuivat aktiivisesti saamea, käyttivät saamen pukua ja olivat muutenkin monitahoisesti kiinnittyneet kulttuuriinsa, jopa puolet oli kokenut syrjintää. Syrjintää koettiin kouluissa ja työpaikoilla sekä muualla pääväestön taholta. Huolestuttava piirre oli se, että monet saamelaiset katsoivat parhaaksi vaieta etnisestä taustastaan syrjinnän pelossa. Huolestuttavaa oli myös se, että opettajat ja esimiehet eivät puuttuneet syrjintään riittävästi. Suomalaisen yhteiskunnan tietoutta saamelaiskulttuurista pitäisi lisätä yleisen asenneilmapiirin muuttamiseksi suvaitsevammaksi ja moniarvoisemmaksi. Yhteiskunnan kulttuurinen ja sosiaalinen monimuotoisuus ovat vähemmistökansojen hyvinvoinnin peruslähtökohtia.
Saamelaiset olivat huomattavan tyytyväisiä sosiaalisiin suhteisiinsa. Monialaiset verkostot, jotka rakentuvat yhteisöllisistä suhteista, turvaavat arjen avun saamista sekä saamen kielten ja kulttuurin ylläpitämistä. Ouluun, Rovaniemelle, Tampereelle, Jyväskylään ja Helsinkiin on syntymässä pieniä saamelaiskulttuurin ytimiä saamelaisyhdistysten ympärille. Ne tukevat saamen kielten ja kulttuurin elävänä säilymistä sekä tarjoavat henkistä tukea saamelaisille, jotka asuvat kaupungeissa pieninä vähemmistöryhminä. Saamelaiskulttuurin ylläpitäminen saamelaisalueen ulkopuolella ei kuitenkaan ole helppoa, vaan vaatii yksittäisiltä ihmisiltä ja perheiltä periksiantamatonta asennetta sekä omaa aktiivisuutta. Nyt lähes kokonaan suomen kielellä toimivat palvelut ja työelämä eivät tue riittävästi saamen kieliin ja kulttuuriin kiinnittymistä. Erityisesti saamenkielisten varhaiskasvatus- ja koulupalvelujen huono saatavuus heikentää saamelaisvanhempien valinnanmahdollisuuksia työelämään osallistumisen ja asuinpaikan suhteen.