|
|
|
Hankekoodi: S21248
Hankkeen nimi: Yhessä! - Yhteisöllisen oppilaitosnuorisotyön kehittäminen Etelä-Savossa
Toimintalinja: 4. Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen
Erityistavoite: 9.1. Siirtymävaiheita ja koulutuksellista tasa-arvoa tukevien palveluiden parantaminen
Suunnitelman mukainen toteutusaika: Alkaa 1.4.2018 ja päättyy 30.6.2020
Toiminnan tila: Toiminta päättynyt
Vastuuviranomainen: Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Hakijan virallinen nimi: Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu Oy
Organisaatiotyyppi: Ammattikorkeakoulu
Y-tunnus: 2472908-2
Jakeluosoite: Patteristonkatu 3D
Puhelinnumero: 01535561
Postinumero: 50100
Postitoimipaikka: Mikkeli
WWW-osoite: http://www.xamk.fi
Hankkeen yhteyshenkilön nimi: Jussi Kasperi Ronkainen
Yhteyshenkilön asema hakijaorganisaatiossa: tutkimusyksikön johtaja
Yhteyshenkilön sähköpostisoite: jussi.ronkainen(at)xamk.fi
Yhteyshenkilön puhelinnumero: 050 3124983
Hakijoiden lukumäärä tai tuen siirto -menettely:
Hankkeessa kehitetään yhteisöllisen oppilaitosnuorisotyön sisältöjä Etelä-Savon toisen asteen oppilaitoksissa. Kohderyhminä ovat sekä lukiot että erityisesti ammatilliset oppilaitokset. Toisen asteen koulutuksen merkityksen on osoitettu olevan keskeinen nuoren elämänkaaressa ja vaikuttavan yhteiskuntaan kiinnittymisen ja syrjäytymisen dynamiikkaan. Toisen asteen koulutuksella on keskeistä merkitystä myös nuoren kasvuyhteisönä ja vertaistoiminnan areenana. Toisen asteen oppilaitokset ovat raportoineet tarpeesta löytää uusia keinoja nuorten kokemaan yksinäisyyteen ja jaksamisen ongelmiiin. Yhteisöllisen oppilaitosnuorisotyön kehittämisellä voidaan edistää nuorten vertaistoimintaa, kohtaamisen kulttuuria, kokonaiskoulupäivän sisältöjä, järjestöyhteistyötä ja vähentää näin nuorten kokemaa yksinäisyyttä ja vahvistaa sujuvia siirtymiä koulutuksen ja työelämän välillä.
Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa toteutetaan historiallisen suuri tutkintojen ja opetussuunnitelmien muutos. Reformissa on paljon hyviä sisältöjä ja tavoitteita, mutta muutos luo myös uusia haasteita oppilaitosten toimintatavoille ja -kulttuurille. Reformi korostaa monin paikoin nuorten itseohjautuvuutta ja sen tukemista aikana, jolloin yhä suuremmalla osalla nuorista on puutteita elämäntaidoissa ja itseohjautuvuudessa. Oppilaitosnuorisotyön kehittämishankkeessa vastataan erityisesti seuraaviin haasteisiin, joita toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformi tuo mukanaan:
a) Reformi yhdistää nuorten ja aikuisten (yli 18v.) ryhmät. 2. asteen ammatilliset oppilaitokset ovat merkittäviä ympäristöjä nuorten yhteisölliselle vertaiskasvulle kohti aikuisuutta. Huoleksi on noussut muun muassa, miten tämä turvataan ja huomioidaan jatkossa, jos nuorten vertaisryhmien toiminta vähenee.
b) Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformissa on lisätty myös vaatimuksia yksilölliselle osaamistarpeiden kartoittamiselle ja henkilökohtaiselle opintojen ohjaukselle ja opintosuunnitelmille. Tämä lisää tarvetta ammatillisten opettajien nuorten kohtaamisen ja ohjausosaamisen kehittämiselle.
c) Reformissa lisätään myös opintojen suorittamista muualla kuin oppilaitoksessa ja uusien joustavien koulutustapojen kehittämistä. Lisäksi tavoitellaan koulutuksen yhteiskunnallisen merkityksen lisäämistä. Alueellisesti haasteeksi voi nousta työpaikkojen vähäisyys tai pitkät matkat työpaikoille, jotka kuormittavat esimerkiksi ohjaavien opettajien työtä. Alueelliset erot voivat olla suuria tarpeessa löytää uusia verkostoja ja mahdollisia uusia toimintatapoja suorittaa opintoja.
d) Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa on osin haasteena myös opintojen keskeyttäminen. Opintojen keskeyttämisen yhtenä taustatekijänä ovat esimerkiksi pitkät välimatkat oppilaitokseen ja vähäiset kontaktitunnit koulupäivän aikana. Haaste koskettaa erityisesti Etelä-Savon kaltaista pitkien välimatkojen aluetta. Nuori voi lopettaa opiskelut, jos hän kokee ettei jaksa matkustaa muutaman tunnin takia kouluun, tai jos opiskelu vaatii häneltä liian itsenäistä otetta.
e) Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin tuomien haasteiden lisäksi Etelä-Savon toisen asteen ammatilliset oppilaitokset ovat itse raportoineet alueellisesti omien opiskelijoidensa lisääntyneistä ongelmista yksinäisyydessä, syrjäytymisessä ja heikoissa elämäntaidoissa, joita toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin muutokset voivat entisestään kasvattaa. Reformin jälkeen oppilailta vaaditaan entistä enemmän itseohjautuvuutta opintojen edistämisessä. Esimerkiksi läsnäoloja ja poissaoloja ei voida seurata samalla tavalla kuin tällä hetkellä, koska opintoja suoritetaan itsenäisesti monissa eri paikoissa. Nämä haasteet korostavat tarvetta nuorten elämäntaitojen vahvistamiselle ja toisaalta myös palveluiden kehittämiselle, joiden puitteissa nuoret voivat saada tukea toisiltaan ja kehittää asioita yhdessä.
f) myös Etelä-Savon lukiot ovat raportoineet tarpeesta löytää uusia yhteisöllisiä keinoja ja lisätukea muun muassa nuorten kokemaan yksinäisyyteen, jaksamiseen, elämäntaitoihin ja vertaistoimintaan. Samalla kun yksinäisyyden kokemukset ovst vahvistuneet, osallistuminen yhteisölliseen toimintaan on vähentynyt. Lukioissa ja 2.asteen ammatillisissa oppilaitoksissa on havaittavissa samanlaisia haasteita, jotka johtuvat osin samanlaisista ja osin erilaisista taustatekijöistä. Hankkeen toimenpiteet kohdistetaan niin, että ne huomioivat myös oppilaitosten erilaiset profiilit ja opiskelija-aineksen.
Hankkeen tavoitteena on vastata edellä mainittuihin haasteisiin seuraavilla toimenpiteillä:
1. Hankkeessa pilotoidaan ja juurrutetaan 2.asteelle nuorten ohjatun vertaisryhmätoiminnan malli. Toimintamallissa Xamkin yhteisöpedagogiopiskelijat koulutetaan toimimaan systemaattisesti 2.asteen nuorten omaehtoisten toimintaryhmien ohjaajina. Ohjatussa vertairyhmätoiminnassa nuoret voivat ideoita uusia tapahtumia, kehittää koulun sisältöjä ja oppilaskuntatoimintaa tai suunnitella omia projekteja tai suorittaa opintotehtäviä yhteisöllisesti ja ohjauksessa. Näin tuetaan nuorten mahdollisuuksia tärkeälle vertaistoiminnalle ja -kasvulle ja lisätään aikuisohjaajien määrää ja tukea oppilaitoksissa kustannustehokkaasti. Ohjaajat voivat toimia myös tuutoritoiminnan ja oppilaskuntatoiminnan ohjaajina ja lisätä näin nuorten osallisuutta oppilaitoksissa. Samalla malli edistää kokonaiskoulupäivän rakentamista sekä lisää nuorten motivaatiota tulla kouluun ja edistää opintojaan tai löytää ”oma polkunsa”.
2. Omaehtoisen vertaisryhmätoiminnan rinnalla kehitetään nuorille suunnattua asiatuntijavetoista ryhmätoimintaa. Ryhmätoiminnassa järjestetään nuorten elämäntaitojen ja itsetunnon vahvistamiseen, voimavarojen löytämiseen ja esiintymistaitoihin liittyviä koulutuksia. Ryhmätoimintaan liitetään myös ohjattuja sisältöjä, jotka toteuttavat kokeilemalla kehittämisen ideaa ja tukevat opintoja ja siirtymiä työelämään.
3. Ryhmätoimintaan sisällytetään myös järjestöverkoston eri toimintamuotojen tiivistäminen osaksi kokonaiskoulupäivää. Vapaa-ajan ohjauksen tuominen tiiviimmin osaksi toista astetta ja järjestöissä tehtävien työharjoitteluiden sitominen/ opinnollistaminen osaksi opintoja tukee nuorten koulun ulkopuolista elämää ja osallisuutta ja voi kannustaa mielekkääseen vapaaehtoistyöhön. Toimintamalli tukee opintojen suorittamista järjestöissä ja mahdollistaa uusien joustavien opintojen suorittamisen kehittämisen.
4. Lisäksi hankkeessa järjestetään nuorten kohtaamiseen ja ohjaukseen liittyviä kehittämis- ja kouluttautumiskokonaisuuksia opettajille ja muulle henkilöstölle. Hankkeessa kehitetään nuorten kohtaamisen kulttuuria koskien koko oppilaitosten henkilökuntaa.
Hankkeen tuloksina:
1. Toisen asteen opettajien nuorten ohjausosaaminen on lisääntynyt, ja he pystyvät vastaamaan paremmin toisen asteen, erityisesti ammatillisen koulutuksen reformin vaatimuksiin nuorten henkilökohtaisesta kohtaamisesta ja ohjaamisesta.
2. Opintojen keskeyttäminen on vähentynyt esimerkiksi kokonaiskoulupäivän kehittämisen, nuorten tehokkaamman kohtaamisen ja nuorten elämäntaitojen vahvistamisen myötä.
3. Nuorten oman polun löytämiseen on uusia kanavia järjestöyhteistyön ja omaehtoisten ryhmätoimintojen myötä. Nuorten siirtymiin toiselle asteelle ja toiselta asteelta työelämään tai kolmannelle
asteelle on uusia tukevia ja joustavia toimintatapoja sekä yhteinen näkemys oppilaitosnuorisotyön roolista tässä kokonaisuudessa.
4. Tiivimmällä järjestöyhteistyöllä lisätään nuorten harjoittelupaikkoja, kehitetään uusia joustavia ja opinnollistettavia tapoja suorittaa opintoja ja mahdollistetaan nuorten matalan kynnyksen siirtymät vapaaehtoistyöhön, jolla voidaan tukea sekä heidän opintojaan että koulun ulkopuolista elämää. Myös järjestöt voivat saada kaipaamiaan uusia nuoria toimijoita.
5. Yhteisöllisen oppilaitosnuorisotyön kehittämisellä pystytään kohdentamaan tukea nuorille ja vertaiskasvulle ja vähentämään koettua yksinäisyyttä ja koulukiusaamista, mikä auttaa merkittävästi myös jaksamisessa suorittaa opintoja.
6. mallit pilotoidaan ja toimivimmat sisällytetään osaksi oppilaitosten perustoimintaa yhteistyössä heidän kanssaan. Oppilaitoksilla on enemmän ja monimuotoisempia vaihtoehtoja tukea nuoria opinnoissa ja siirtymissä.
Hankkeen pitkän aikavälin vaikutuksina eteläsavolaisten nuorten yksnäisyyden kokemukset ja opintojen keskeyttämiset ovat pienentyneet, heidän elämäntaitonsa ovat vahvistuneet, heistä entistä useampi on mielekkäässä vapaaehtoistyössä ja siirtymät koulutusasteelta toiselle ja työelämään aiheuttavat merkittävästi vähemmän haasteita kuin nykyään. Toimenpiteet edistävät myös koulutuksen yhteiskunnallisen merkityksen vahvistumista. Oppilaitosten yhteisöllinen toimintatapa tukee tavoitteiden saavuttamista. Yhteistyön kehittäminen muiden hankkeiden, järjestökentän ja koulutusinstituutioiden välillä edistää toimintakulttuuria, jolla eteläsavolaisia nuoria voidaan tukea entistä koordinoidummin.
Hankkeen varsinaiset kohderyhmät ovat:
1) toisen asteen oppilaitosten opiskelijat Etelä-Savossa. Kohderyhmänä ovat kaikki opiskelijat, mutta erityisesti ne opiskelijat, joilla on vaikeuksia itseohjautuvaan opiskeluun, jotka kärsivät yksinäisyydestä, jotka tarvitsevat tukea elämäntaidoissa, opiskeluvalmiuksien vahvistamisessa ja siirtymisessä opiskeluista työelämään.
2) varsinaisena kohderyhmänä ovat myös toisen asteen oppilaitosten, erityisesti ammatillisten oppilaitosten, opettajat ja henkilökökunta, jotka tarvitsevat lisäkoulutusta ja -tietoa nuorten kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta, yksilöllisestä ohjaamisesta ja perehdytystä yhteisöllisten toimintatapojen edistämiseen.
Hankkeen välilliset kohderyhmät ovat:
1) muu toisen asteen henkilöstö, jotka eivät suoraan osallistu hankkeeseen tai sen toimenpiteisiin. Yhteisöllisen koulu-/oppilaitosnuorisotyön toimintatapojen muutos osallistaa koko henkilöstön, jos hankkeessa onnistutaan juurruttamaan onnistuneet kokeilut osaksi jokapäiväistä toimintaa.
2) välillisenä kohderyhmänä ovat myös eteläsavolaiset järjestöt, jotka osallistuvat hankkeen toimenpiteisiin ja saavat opiskelijoista harjoittelijoita, työkokeilijoita ja uusia vapaaehtoisia.
3) välillisenä kohderyhmänä ovat myös kaupunkien (Mikkeli, Savonlinna, Pieksämäki) sivistystoimien toimijat, joille tiedotetaan säännöllisesti hankkeen onnistuneista toimenpiteistä ja jotka voivat vaikutta hankkeen toimintamallien juurruttamiseen.
Myönnetty EU- ja valtion rahoitus: 286 237
Toteutunut EU- ja valtion rahoitus: 271 718
Suunniteltu julkinen rahoitus yhteensä: 408 910
Toteutunut julkinen rahoitus yhteensä: 388 168
Maakunnat: Etelä-Savo
Seutukunnat: Mikkelin, Savonlinnan, Pieksämäen
Kunnat: Pieksämäki, Mikkeli, Savonlinna
Jakeluosoite:
Postinumero:
Postitoimipaikka:
Suunniteltu: 0
Toteutunut seurantatietojen mukaan: 0
Suunniteltu: 450
| Välitön | Välillinen | |
| Ekologinen kestävyys | ||
| Luonnonvarojen käytön kestävyys | 0 | 0 |
| Ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien vähentäminen | 0 | 0 |
| Kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus | 0 | 0 |
| Pinta- ja pohjavedet, maaperä sekä ilma (ja kasvihuonekaasujen väheneminen) | 0 | 0 |
| Natura 2000 -ohjelman kohteet | 0 | 0 |
| Taloudellinen kestävyys | ||
| Materiaalit ja jätteet | 0 | 0 |
| Uusiutuvien energialähteiden käyttö | 0 | 0 |
| Paikallisen elinkeinorakenteen kestävä kehittäminen | 0 | 0 |
| Aineettomien tuotteiden ja palvelujen kehittäminen | 6 | 7 |
| Hankkeessa kehitetään uusia koulunuorisotyön ja järjestöyhteistyön toimintamalleja 2.asteen oppilaitoksiin. Toimintamallit ovat uudenlaisia koulutukseen sisältyviä palveluja, joilla voidaan edistää nuorten opintoja ja työllistymistä, vahvistaa heidän opiskelu- ja työelämätaitoja sekä oman polun löytämistä. | ||
| Liikkuminen ja logistiikka | 5 | 5 |
| Kokonaiskoulupäivän kehittäminen palvelee erityisesti ympäristökunnista maakuntakeskuksiin pendelöiviä nuoria. Erityisesti 2.asteen ammatillista kouluverkkoa on harvennettu ja näiden oppilaitosten opiskelijat joutuvat liikkumaan eniten kodin ja koulun väliä, myös pitkien välimatkojen päästä. Kokonaiskoulupäivän kehittämisen myötä nuoret ovat pidempiä yhtenäisiä jaksoja oppilaitoksissa, jossa heille tarjotaan mielekästä tekemistä koko päiväksi. Näin he voivat liikkua opiskelemaan ilman, että julkista liikenneverkkoa täytyisi kasvattaa ja lisätä julkisia liikennöintivuoroja. | ||
| Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys sekä yhdenvertaisuus | ||
| Hyvinvoinnin edistäminen | 9 | 10 |
| Hankkeen toimenpiteillä pyritään vahvistamaan nuorten elämäntaitoja, osallisuutta ja opiskeluvalmiuksia, sekä mahdollisuuksia löytää oma polkunsa järjestöissä. Hankkeen kohderyhmänä ovat varsinkin nuoret, jotka kokevat yksinäisyyttä, elämäntaitojen puutetta ja näköalattomuutta sekä heikkoa itseohjautuvuutta opiskeluissa. Heidän itsetunnon ja -taitojen sekä uusien omaehtoisuutta tukevien palveluiden vahvistamisella edistetään merkittävästi juuri hauraimmassa asemassa olevassa opiskelijoiden hyvinvointia. | ||
| Tasa-arvon edistäminen | 9 | 10 |
| Hankkeen tavoitteena on kartoittaa ja kehittää sellaisia toimintamalleja ja menetelmiä, joilla voidaan tukea sekä yhteisöllistä toimintakulttuuria kaikille että yksilöllistä ohjausta niille, jotka tarvitsevat eniten tukea elämäntaidoissa, opiskeluvalmiuksissa, siirtymissä toiselle asteelle ja työelämään sekä opiskelujen ulkopuolisessa elämässä. Näillä toimenpiteillä edistetään nuorten välistä mahdollisuuksien tasa-arvoa merkittävästi. | ||
| Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen yhdenvertaisuus | 9 | 10 |
| Oppilaitosten yhteisöllisen ja erityisen tuen vahvistamisella edistetään merkittävästi yhteiskunnallista ja kulttuurista yhdenvertaisuutta. Kokonaiskoulupäivän kehittämisellä edistetään nuorten yhdenvertaisuutta erityisesti niiden nuorten kohdalla, joilla on pisimmät ja hankalimmat liikenneyhteydet oppilaitoksiin. | ||
| Kulttuuriympäristö | 0 | 0 |
| Ympäristöosaaminen | 0 | 0 |
Hankkeessa kehitettiin yhteisöllisen oppilaitosnuorisotyön sisältöjä Etelä-Savon lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Toisen asteen koulutuksella on keskeinen merkitys nuoren elämänkaaressa ja se on yhteydessä yhteiskuntaan kiinnittymiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Hankkeessa onnistuttiin yhteisöllistä oppilaitosnuorisotyötä kehittämällä edistämään nuorten vertaistoimintaa, kohtaamisen kulttuuria ja järjestöyhteistyötä sekä vähentämään nuorten kokemaa yksinäisyyttä. Hankkeen toteutusaika asemoitui suuren tutkintojen ja opetussuunnitelmien reformivaiheeseen, joka loi haasteita oppilaitosten toimintakulttuureille. Uudistuksissa oli hyviäkin sisältöjä ja tavoitteita, mutta erityisesti uudistusten korostama nuorten itseohjautuvuus toi haasteita oppilaitosten arkeen aikana, jolloin yhä suuremmalla osalla nuorista on puutteita elämänhallintataidoissa ja itseohjautuvuudessa. Omat haasteensa oli myös siinä, että opintoja voi suorittaa joustavasti vaihtoehtoisin tavoin muuallakin kuin oppilaitoksessa. Iso haaste toisella asteella olivat opintojen keskeyttämiset, jotka saattoivat johtua mm. pitkistä matkoista oppilaitokseen ja vähäisistä kontaktitunneista koulupäivän aikana. Oppilaitoksista raportoitiin myös opiskelijoiden lisääntyneestä yksinäisyydestä, syrjäytymisriskistä ja heikoista elämäntaidoista, joiden pelättiin uudistusten myötä entisestään lisääntyvän. Reformin jälkeen nuorilta vaaditaan entistä enemmän itseohjautuvuutta opintojen edistämisessä. Haasteet korostivat tukea nuorten elämäntaitojen vahvistamiselle ja tarvetta kehittää palveluita, joiden puitteissa nuoret voivat saada tukea toisiltaan ja kehittää asioita yhdessä. Yhteisöllisille toimintatavoille ja vertaistoiminnalle oli siis tilausta.
Toisen asteen oppilaitoksissa nousi reformin yhteydessä huoleksi myös se, miten voidaan turvata vertaisryhmien toiminta, nuorten yksilöllinen huomioiminen ja osaamistarpeiden kartoittaminen sekä henkilökohtainen opintojen ohjaus. Myös nuorilta vaadittava itseohjautuvuus kasvatti huolta onnistumisessa heidän ohjaamisessaan. Nämä lisäsivät tarvetta kehittää opettajien nuorten kohtaamisen ja ohjausosaamisen taitoja.
Yhessä!-hanke vastasi näihin haasteisiin
1) pilotoimalla ja juurruttamalla toiselle asteelle ohjatun vertaisryhmätoiminnan mallin, jossa Xamkin yhteisöpedagogiopiskelijoita koulutettiin toimimaan nuorten omaehtoisten ryhmien ohjaajina. Vertaisryhmätoiminnassa nuoret mm. ideoivat tapahtumia, kehittivät opiskelijakuntatoimintaa, suunnittelivat projekteja ja suorittivat opintotehtäviä yhteisöllisesti. Näin tuettiin nuorten mahdollisuuksia vertaistoiminnalle ja –kasvulle ja lisättiin aikuisohjaajien määrää ja tukea oppilaitoksissa. Samalla edistettiin kokonaiskoulupäivän rakentamista ja lisättiin nuorten motivaatiota edistää opintojaan ja löytää ”oma polkunsa”.
2) kehittämällä vertaisryhmätoiminnan rinnalle nuorille suunnattua asiatuntijavetoista ryhmätoimintaa, jossa järjestettiin koulutuksia nuorten elämäntaitojen ja itsetunnon vahvistamiseen sekä voimavarojen löytämiseen ja esiintymistaitoihin. Ryhmätoimintaan liitettiin sisältöjä, jotka tukevat opintoja ja siirtymiä työelämään.
3) sisällyttämällä ryhmätoimintaan järjestöverkoston toimintamuotoja osaksi kokonaiskoulupäivää. Järjestöyhteistyönä nuoret pääsivät kokeilemaan vapaaehtoistyötä yhteisöpedagogiopiskelijoiden ohjaamina. Toimijat järjestivät myös elämäntaitovalmennusta nuorille, jotka pääsivät opettelemaan mm. erilaisuuden kohtaamista järjestöissä. Vapaa-ajan ohjausta pyrittiin tuomaan osaksi koulupäivää järjestämällä ohjattua ryhmätoimintaa iltapäivisin ja iltaisin. Kunkin ryhmän teemaan sopivia järjestöaktiiveja vieraili ryhmissä. Vapaa-ajan ohjauksen tuominen tiiviimmin osaksi koulupäivää ja järjestötoiminnan sitominen osaksi opintoja tukivat koulun ulkopuolista elämää ja osallisuutta.
4) järjestämällä nuorten kohtaamiseen ja ohjaukseen liittyviä kehittämis- ja koulutuskokonaisuuksia opettajille ja muulle oppilaitosten henkilöstölle.
Yhessä!-hankkeen toimenpiteiden myötä onnistuttiin luomaan toimintamalleja, joilla nuorten itseohjautuvuutta ja elämänhallintataitoja voitiin tukea niin, että syrjäytymis- ja opintojen keskeyttämisriski vähenivät. Hankkeessa onnistuttiin vastaamaan uudistusten tuomiin haasteisiin erityisesti ammatillisissa oppilaitoksissa, mutta myös lukioihin pilotoitiin toimivia yhteisöllisiä oppilaitosnuorisotyön malleja, jotka vakiintuivat jo hankkeen aikana osaksi koulujen arkea.
Hankkeen tuloksina
1) opintojen keskeyttämisen osalta voidaan todeta, että hankeaika on liian lyhyt arvioida, vähenivätkö keskeyttämiset. Yhtään opintojen keskeytystä ei hankeaikana kuitenkaan tietoomme tullut ja voidaan tulkita, että kokonaiskoulupäivän kehittäminen, nuorten tehokkaampi kohtaaminen ja nuorten elämäntaitojen vahvistaminen tukivat opintoihin kiinnittymistä.
2) saatiin luotua nuorten oman polun löytämiseen uusia kanavia järjestöyhteistyön ja omaehtoisten ryhmätoimintojen myötä. Nuorten siirtymiin toiselta asteelta työelämään, jatko-opintoihin tai kolmannelle sektorille onnistuttiin kehittämään uusia toimintatapoja. Myös oppilaitosten ymmärrys oppilaitosnuorisotyön merkityksestä tässä kokonaisuudessa vahvistui.
3) onnistuttiin kehittämään uusia joustavia, opinnollistettavia tapoja suorittaa opintoja ja mahdollistettiin nuorten matalan kynnyksen siirtymiä järjestötyöhön, jolla voidaan tukea heidän opintojaan ja koulun ulkopuolista elämää.
4) ohjausosaaminen lisääntyi toisen asteen opettajilla ja he saivat lisää valmiuksia vastata paremmin toisen asteen uudistusten vaatimuksiin nuorten kohtaamisessa ja ohjaamisessa.
Yhteisöllisen oppilaitosnuorisotyön kehittämisellä pystyttiin kohdentamaan tukea nuorille ja vertaiskasvulle ja vähentämään koettua yksinäisyyttä ja koulukiusaamista, mikä tuki nuorten jaksamista opintojen suorittamisessa. Uusia malleja pilotoitiin ja toimivimmat sisällytettiin osaksi oppilaitosten perustoimintaa yhteistyössä koulujen kanssa. Oppilaitokset saivat hankkeen aikana enemmän ja monimuotoisempia vaihtoehtoja tukea nuoria opinnoissa ja siirtymissä. Voidaan todeta, että eteläsavolaisten nuorten yksinäisyyden kokemukset ovat vähentyneet, heidän elämäntaitonsa ovat vahvistuneet ja siirtymät koulutusasteelta toiselle ja työelämään aiheuttavat aiempaa vähemmän haasteita. Yhteisöllisyyden lisääntyminen oppilaitoksissa tukee nuoria tavoitteidensa saavuttamista.