Euroopan unioni Vipuvoimaa EU:lta

Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman hankkeen kuvaus

1 Hanke

Hankekoodi: S21734

Hankkeen nimi: KYVYT - Toiminta-, opinto- ja työkyvyn polkujen sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishanke työelämästä jo syrjäytyneille

Toimintalinja: 5. Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta

Erityistavoite: 10.1. Työelämän ulkopuolella olevien työ- ja toimintakyvyn parantaminen

Suunnitelman mukainen toteutusaika: Alkaa 1.4.2019 ja päättyy 31.5.2022

Toiminnan tila: Toiminnassa

Vastuuviranomainen: Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

2 Hakijan perustiedot

Hakijan virallinen nimi: Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy

Organisaatiotyyppi: Keskisuuri yritys

Y-tunnus: 0307082-1

Jakeluosoite: Alppikatu 2

Puhelinnumero: 09 77 501

Postinumero: 00530

Postitoimipaikka: Helsinki

WWW-osoite: http://www.hoiva.fi

Hankkeen yhteyshenkilön nimi: HELI ALKILA

Yhteyshenkilön asema hakijaorganisaatiossa: Asiakkuusjohtaja

Yhteyshenkilön sähköpostisoite: heli.alkila(at)hoiva.fi

Yhteyshenkilön puhelinnumero: +358505027533

Hakijoiden lukumäärä tai tuen siirto -menettely: Hakijoita on useampi kuin yksi (yhteishanke)

Osatoteuttajat

Suomen Diakoniaopisto Oy, 2756786-7
Kirkkopalvelut ry, Seurakuntaopisto, 0215281-7

3 Suunnitelman mukainen tiivistelmä toteutuksesta

Hankkeen päätavoitteena on kehittää toimintakykyä edistävää sosiaalista kuntoutusta sekä osasuorituksista koostuvia opinto- ja työelämäpolkuja kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille. Kohderyhmänä ovat pääkaupunkiseudun opinto- ja työelämästä syrjäytyneet aikuiset, joilla on vakavia päihde- ja mielenterveysongelmia ja/tai jotka elävät asunnottomuuden uhan alla.

Hankkeen keskeisimpiä toimenpiteitä ovat:
- yhteisöllisen matalan kynnyksen työtoiminnan kehittäminen
- yksilöllisten polkujen kehittäminen TE-toimiston työkokeiluihin ja kuntouttavaan työtoimintaan yhteistyössä asumis- ja päihdepalveluiden sekä yritysten ja yhdistysten kanssa
- toimintakyvyn tukeminen kehittämällä yhteisörakenteita ja laatimalla osallistavasti yhteiset pelisäännöt
- toimintakyvyn mittaaminen ja mittareiden soveltuvuuden arvioiminen
- sosiaalisen kuntoutuksen opinnollistaminen
- laajentuvan työyhteisön valmennus yritysten ja yhdistysten kanssa ja kohderyhmän erityispiirteet tunnistaen.

Hankkeen keskeisimpiä tuloksia ovat:
- 250 kohderyhmän edustajaa on osallistunut toimintaan
- 50-75 on siirtynyt matalan kynnyksen valmennuksesta tai työtoiminnasta kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluihin tai muihin työllisyyspalveluihin tai opintoihin
- 60 on osallistunut opinnollistamiseen
- Työtoiminnan määrät ovat lisääntyneet 100-400 krt/kk
- Osallisuuden, voimaantumisen ja yhteisöllisyyden kokemukset ovat lisääntyneet
- Osallistujat ovat löytäneet voimavaransa, toimintakykynsä ja elämänhallintansa
- Osallistujat ovat kiinnittyneet opintoihin tai työelämään, tai toimijuutta ja osallisuutta edistävään yhteisöön
- 194 henkilöä on osallistunut laajennettuun yhteisövalmennukseen
- Laajentuvassa yhteisössä toimiminen on koettu mielekkääksi ja omaa perustehtävää tukevaksi
- Palveluohjaus on tehostunut
- Oppilaitosten osaaminen heikoimmassa asemassa olevien opiskeluiden sekä työelämätaitojen tukemisessa on vahvistunut
- Oppilaitosten ja yritysten yhteistyö on vahvistunut

Pitkällä aikavälillä kaikista huono-osaisimpien kuntalaisten osallisuus ja hyvinvointi on lisääntynyt ja elinajanodote kasvanut, työelämän ulkopuolella olevien määrä on vähentynyt, yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja ylisukupolvinen huono-osaisuus ja syrjäytyminen ovat vähentyneet ja yhteiskunnallisia säästöjä on syntynyt, kun kohderyhmä on ohjautunut tarkoituksenmukaisiin ja oikea-aikaisiin palveluihin.

Hanke toteutetaan Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:n, Kirkkopalvelut ry:n Seurakuntaopiston ja Suomen Diakoniaopiston yhteishankkeena.

Sukupuolinäkökulma valtavirtaistetaan hankkeen toimintaan. Käytännössä tämä tarkoittaa mies- ja naiserityisyyden huomioimista, sekä pyrkimystä työelämään liittyvän segregaation lieventämiseen. Hanke edistää yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta edistämällä vaikeasti työllistyvien mahdollisuuksia edetä koulutus ja työllistymispoluille. Hanke kunnioittaa kestävän kehityksen periaatteita. Hanke edistää osaltaan Itämeren strategian hyvinvoinnin kasvattamisen tavoitetta.

4 Hankkeen kohderyhmät

4.1 Varsinaiset kohderyhmät

Hankkeen kohderyhmän muodostavat opinto- ja työelämästä syrjäytyneet aikuiset, joilla on vakavia päihde- ja mielenterveysongelmia ja/tai jotka elävät asunnottomuuden uhan alla. Kohderyhmällä on useita samanaikaisia ominaisuuksia, jotka syrjäyttävät heidät ja vaikeuttavat arjen toimintakykyä ja hyvinvointia: neuropsykiatriset ja kognitiiviset vaikeudet, rikostausta, toimeentulovaikeudet, pitkäaikaistyöttömyys, luottotietojen menetys, somaattiset terveyshaasteet ja usein myös keskeytyneet opinnot. Eriarvoisuustyöryhmän 2018 mukaan juuri kohderyhmän kaltaiset kansalaiset, joiden elämäntilanteet ovat monimutkaisia ja joilla on useita sosiaalisia riskejä, kuten sairaus, osatyökykyisyys ja työttömyys, yhteiskunnan palveluiden rajat ovat epäselviä ja niiden hallinta haasteellista. Yhteiskunta ei pysty vastaamaan näihin riskitilanteisiin.

Kohderyhmä vastaa huono-osaisen väestöryhmän profiilia, joka määriteltiin Helsingin Diakonissalaitoksen ja Itä-Suomen yliopiston professori Juho Saaren (2015) tutkimuksessa. Laaja kysely tehtiin Helsingin Diakonissalaitoksen tuetun asumisen 200 asukkaalle, vastausprosentin ollessa 75, siis korkeampi kuin väestökyselyiden vastausprosentit. Vastaajista noin 80 % oli miehiä ja loput naisia. Tyypilliseksi huono-osaiseksi osoittautui keski-ikäistyvä tai sitä vanhempi mies. Vastaajista kaikki olivat työttömiä ja 98 % perusturvan tai eläkkeen varassa. 79 % oli kokenut asunnottomuuden ja 76 % ollut vankilassa ainakin kerran. 71 % ei ollut parisuhteessa. 67 % oli suorittanut vain perus- tai kansakoulun tai jättänyt sen kesken. 49 % oli ollut psykiatrisessa hoidossa ainakin kerran ja 28 % oli ollut huostaanotettuna lapsena.

Väestön huono-osaisuuden ydin on paikallistettu pitkäaikaisasunnottomiin (Saari 2015). Suomessa asunnottomuuteen on puututtu tarmokkaasti kansallisten asunnottomuuden vähentämis- ja ennaltaehkäisyn ohjelmien avulla. Vuodesta 2008 lähtien Suomen hallitukset ovat sitoutuneet asunnottomuuden vähentämiseen (PAAVO-ohjelmat 2008–2015) ja vuosina 2016–2019 Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelmaan (AUNE). Asunnottomuuden vähentämisohjelman myötä erityisesti Helsinkiin rakennettiin paljon isoja asumisyksikköjä, jotka täyttyivät nopeasti ja nyt ollaan oltu useita vuosia tilanteessa, jossa asumisyksikköihin on kohtuuttoman pitkät – vuosi tai kaksikin - jonot. Koko Suomessa oli 7112 asunnotonta vuonna 2017, ja huolestuttavaa oli erityisesti alle 25-vuotiaiden nuorten asunnottomuuden kasvu (1600 henkilöä, joista joka viides on pitkäaikaisasunnoton). (ARA asunnottomuusselvitys 2017).

Yli puolet asunnottomista on Helsingissä. Helsingissä oli vuoden 2017 lopulla 3760 asunnotonta, ja sen naapurikunnissa Espoossa ja Vantaalla 653 ja 256 asunnotonta. Asunnottomuustilastot eivät kuitenkaan kerro asunnottomuusuhan alla elävistä kansalaisista eri asumismuodoissa tai asumisen tukipalveluissa tai ystävien, tuttavien ja sukulaisten luona asuvista piiloasunnottomista.

Helsingin kaupungin Etsivän lähityön kohtaamat asunnottomat olivat monisairaita ja sosiaalisesti moniongelmaisia henkilöitä, joilla oli päihdeongelmia (60 %), mielenterveysongelmia (lähes 40 %) tai taloudellisiin ongelmia (noin 40 %). Terveysongelmia ilmeni lähes kolmasosalla kohdatuista ja lähes 20 %:lla oli huomattavia ongelmia vähäisen vaatetuksen tai hygienian kanssa.

Päihde- ja mielenterveysongelmat liittyvät usein toisiinsa: mitä vakavampi päihdeongelma, sitä suurempi on mielenterveyshäiriön todennäköisyys. Alkoholinkäyttäjistä 40 prosentilla ja huumeiden käyttäjistä 50 prosentilla on päihdeongelman lisäksi päihteistä riippumaton mielenterveyden ongelma: mielialahäiriö, ahdistuneisuushäiriö, persoonallisuushäiriö tai psykoottistasoinen psykiatrinen sairaus. Vastaavasti 30 prosentilla mielenterveyden häiriöstä kärsivillä on jossain vaiheessa päihdeongelma. (Aalto 2017)

Huumeiden käyttö on nelinkertaistunut Suomessa runsaassa kahdessakymmenessä vuodessa, päihteiden sekakäyttö on yleistä ja ongelmakäyttäjien määrä on lisääntynyt nopeasti. EMCDDA:n arvion mukaan vuonna 2017 Suomessa oli 15-64-vuotiaita opioidiriippuvaisia 13 836 ja suonensisäisesti huumeita käyttäviä 15 611. Käyttäjiä on eniten 25-34-vuotiaiden ikäryhmässä. Huumeiden ongelmakäytön määrään liittyvät erot ovat pieniä eri puolilla Suomea suhteutettuna alueelliseen väestömäärään. Kannabiksen ja ekstaasin käyttö on selvästi lisääntynyt myös suhteessa Euroopan maihin viimeisen neljän vuoden aikana. Kokaiinin ja heroiinin käyttö on Suomessa harvinaisempaa kuin muissa Euroopan maissa. (THL 2016, Ollgren ym. 2012, Varjonen 2015.) Noin puolet asiakkaista on monipäihdeongelmaisia eli he kertovat käyttävänsä vähintään kolmea eri päihdettä. Opioidien päihdekäyttö tai opioidiriippuvuus on 76 prosentilla huumehoidon asiakkaista, kannabista käyttää 53 %, stimulantteja 51 % ja rauhoittavia lääkkeitä 44 % ja alkoholia 34 %.

Viimeisimmän vuoden ajan on tullut esille useaan otteeseen lehdistössä, tutkimuksissa esim. THL 2018 jätevesi, päihteiden verkkomyynti (EMCDDA) ja viranomaisten kirjaamissa huumerikoksissa Suomessa (yle.fi 27.4.18), että kaupungeissa, mm. pääkaupunkiseudulla huumeiden käyttö ja siitä aiheutuvat ongelmat ovat yhteiskunnan turvallisuuden näkökulmasta lisääntyneet. Päihdehoitojen erikoisyksiköiden asiakasmäärät ovat kuitenkin pysyneet suhteellisen samoina viimeisten vuosien aikana (Päihdehoidon vuosikirja 2017, THL).

Hankkeeseen kohderyhmän kansalaiset ohjautuvat pääkaupunkiseudulta (lähinnä Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kerava). Kohderyhmä ohjautuu hankkeeseen matalan kynnyksen kansalaistoiminnasta ja päiväkeskuksista, yhteistyökumppaneiden kautta, hakijan omista asumis- ja päihdepalveluista sekä kohderyhmän verkostoista (ns. puskaradio). Hankkeeseen voi osallistua kuka tahansa kohderyhmään kuuluva myös muista asumis- mielenterveys- ja päihdepalveluita tuottavista organisaatioista tai TE-toimiston ohjaamana. Vastaavasti kohderyhmän kansalaisia tarvittaessa ohjataan oikea-aikaisesti tarpeen mukaisiin mielenterveys- päihde- ja asumispalveluihin sekä arkea selkeyttävään muuhun toimintaan, tai työvoimapalveluihin.

Kohderyhmän laajuudesta kertoo se, että pelkästään päätoteuttajan päihdepalveluissa pääkaupunkiseudulla asioi vuosittain noin 2200 kohderyhmään kuuluvaa henkilöä ja erityisryhmän asumisessa pääkaupunkiseudulla asuu 425 kohderyhmään kuuluvaa henkilöä. Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön D-asemilla eli matalan kynnyksen kohtaamispaikoilla Sörnäisissä ja Alppiharjussa kirjataan vuodessa yli 60 000 käyntiä.

Lähteet
Aalto M. 2017. Samanaikainen mielenterveys- ja päihdehäiriö. Saatavilla: https://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/mielenterveys/samanaikainen-paihde-ja-mielenterveyden-hairio. Luettu 28.4.2018
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) ”Asunnottomat 2017”- tilasto. Luettu 17.9.2018.
Helsingin kaupungin Etsivän lähityön sosiaalinen raportti 2017: Asunnottomuus. Luettu 17.9.2018.
EMCDDA. 2017. http://www.emcdda.europa.eu/data/stats2017_en). Luettu 30.4.2018.
Ollgren, J., Forsell, M., Varjonen, V., Alho, H., Brummer-Korvenkontio, H., Kainulainen, H., Karjalainen, K., Kotovirta, E., Partanen, A., Rönkä, S., Seppälä, T. & Virtanen, A. Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa 2012. Yhteiskuntapolitiikka 79 (5), 513–523. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014102145466. Luettu 17.9.2016.
Tampereen kaupunki. 2018. Huumeongelman tilannekuva ja haittojen ennaltaehkäisy -työryhmän loppuraportti. Saatavilla:
https://www.tampere.fi/material/attachments/uutiskeskus/tampere/h/9FeuW4cBp/huumeongelman_tilannekuva_ja_haittojen_loppuraportti_2018.pdf. Luettu 1.9.2018.
THL. 2016. https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/aineistot-ja-palvelut/tilastojen-laatu-ja-periaatteet/laatuselosteet/paihdehuollon-huumeasiakkaat. Luettu 1.9.2018.
Saari, J. 2015. Huono-osaiset. Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla. Gaudeamus. Tallinna.
Varjonen, V. 2015. Huumetilanne Suomessa 2014. THL. Raportti 2015_001. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-414-4. Luettu 17.9.2016 2014.
Eriarvoisuustyöryhmä. 2018. Eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti. Valtioneuvoston kanslia. 2018/1, Helsinki. Saatavilla: http://valtioneuvosto.fi/documents/10616/334456/eriarvoraportti-21032018/fd6f37c6-04d9-44db-99bb-53d54ef1ad1f/eriarvoraportti-21032018.pdf. Luettu 1.9.2018.

4.2 Välilliset kohderyhmät

Hankkeen välillisenä kohderyhmänä ovat hakija- ja osatoteuttajaorganisaatioiden sosiaali-, terveys- ja opetusalan ammattilaiset ja johtajat sekä yhteistyökumppanien, yritysten, järjestöjen ja TE-toimistojen työntekijät ja johtajat. Monitoimijuus ja laajennettua yhteisöllisyyttä valmentava työskentelytapa voimauttaa yksilöitä ja yhteisöjä, mutta myös kyseenalaistaa ja sen myötä muuttaa olemassa olevia toimintatapoja ja -kulttuuria. Erilaisten ihmisten luoma toiminnallinen työskentely-ympäristö haastaa jokaisen jäsenen yhdessä ja erikseen miettimään omia arvojaan, ennakkoluulojaan, mielikuviaan ja asenteita sekä samalla oppimaan uutta.

Yhteistyöyritykset ovat tärkeä välillinen kohderyhmä, koska ne ovat potentiaalisia työllistäjiä. Korkeista työttömyysluvuista huolimatta tietyillä aloilla on jatkuva ja kasvava tarve työvoimalle, jopa työvoimapula, tehtävissä, joissa ei vaadita koulutusta tai koulutustasovaatimus on matala. Yritykset kärsivät kohtaantoongelmasta: avoimet työpaikat ja työntekijät eivät kohtaa toisiaan. Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset kokevat työvoiman saatavuuden merkittävänä työllistämisen esteenä toimialasta riippumatta. Pienissä yrityksissä on niukat resurssit sopivan työvoiman etsimiseksi ja tunnistamiseksi, koska niillä ei ole erillistä henkilöstöhallintoa. Yritys saattaa toimia niin erikoistuneella alalla, että mistään koulutuksesta ei suoraan valmistu alan osaajia. Sesonkiaikaan saman alan yritykset kilpailevat samoista työntekijöistä. Myös ammattirakenteiden murros aiheuttaa kohtaanto-ongelmaa: rutiininomaisia työpaikkoja häviää ja uusia työpaikkoja syntyy matalapalkkaisiin palveluammatteihin, esimerkiksi puhtaanapitoalalle. Työpaikoille syntyy myös etnistä eritymistä, kun osa työpaikoista ei enää kiinnosta suomalaisia. Työnantajat kuitenkin arvostavat suomalaista koulutusta, suomalaisia tutkintoja, Suomessa hankittua työkokemusta ja tietenkin suomenkielentaitoa. Helsingin seudulla kohtaanto-ongelma on erityisen paha: siellä kasvavat niin työllisyys, työvoimapula kuin työttömyyskin. Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) mukaan joka kolmannella yrityksellä on vaikeuksia löytää työvoimaa Uudellamaalla. Luku on korkein sitten vuoden 2007 ja aivan huipputasolla koko EK:n suhdanebarometrin historiassa. Erityisen vaikea tilanne on rakennusalalla, joka vaatii, että työvoiman liikkuvuutta on lisättävä, sekä lähes kaikilla palvelualueilla. Yhtenä ratkaisuna on nähty täsmä- ja lyhytkoulutuksia. Näin ollen yrityksillä on todellinen tarve löytää itselleen työntekijöitä ja kohderyhmän työllistymistä voidaan edistää valmentavan sosiaalisen kuntoutuksen avulla ja toisaalta purkamalla työpaikoilla purkamalla ennakkoluuloja ja opettelemalla kohtaamaan erilaisuutta.

5 Projektin julkinen rahoitus, euroa

Myönnetty EU- ja valtion rahoitus: 178 310

Toteutunut EU- ja valtion rahoitus: 37 258

Suunniteltu julkinen rahoitus yhteensä: 651 183

Toteutunut julkinen rahoitus yhteensä: 37 258

6 Maantieteellinen kohdealue

Maakunnat: Uusimaa

Seutukunnat: Helsingin

Kunnat: Vantaa, Espoo, Kerava, Helsinki

Toteutuspaikan osoite, jos hanke toteutetaan yhdessä paikassa

Jakeluosoite: Alppikatu 2

Postinumero: 00530

Postitoimipaikka: Helsinki

7 Hakemusvaiheessa ilmoitettavat arviot hankekohtaisista seurantiedoista

7.1 Osallistuvien yritysten lukumäärä

Suunniteltu: 7

Toteutunut seurantatietojen mukaan: 0

7.2 Osallistuvien henkilöiden lukumäärä

Suunniteltu: 388

8 Horisontaaliset periaatteet

8.1 Sukupuolten tasa-arvo

Hankkeessa on tehty toimintaympäristön analyysi sukupuolinäkökulmasta: Kyllä
Hankesuunnittelu sisälsi toimintaympäristön, tilanteen ja ratkaistavan ongelman analyysin sukupuolinäkökulmasta. Analyysi tarkasteli kohderyhmän syrjäytymistä koulutus- ja työllisyyspoluilta hyödyntäen sukupuolen mukaan eriteltyä tilastotietoa sekä laadullisia selvityksiä. Lisäksi hyödynnettiin hakijan ja osatoteuttajien käytännön kokemuksia. Asunnottomuuden vähentämisohjelman myötä Helsinkiin rakennettiin paljon isoja asumisyksikköjä, jotka täyttyivät nopeasti ja nyt ollaan oltu useita vuosia tilanteessa, jossa asumisyksikköihin on kohtuuttoman pitkät – vuosi tai kaksikin - jonot. Helsingissä oli vuoden 2017 lopulla 3760 asunnotonta, joista naisia 900 (23,9 %). Vuonna 2017 Helsingin kaupungin Etsivän lähityön kohtaamista asunnottomista yli 70 % oli miehiä, mutta naisten määrä on jatkuvassa kasvussa. Kohdatut asunnottomat olivat pääsääntöisesti monisairaita ja sosiaalisesti moniongelmaisia, joidet ongelmat keskittyivät päihdeongelmiin (60 %), mielenterveysongelmiin (lähes 40 %) tai taloudellisiin ongelmiin (noin 40 %). Terveysongelmia ilmeni lähes kolmasosalla kohdatuista ja lähes 20 %:lla oli huomattavia ongelmia vähäisen vaatetuksen tai hygienian kanssa. Asunnottomuus lisää monien hyvinvointiriskien aktualistoitumista, erityisesti päihde- ja mielenterveysongelmien. Huono-osaisten, yksinäisten, ilman lähiverkostoa ja läheisiä olevien miesten asema yhteiskunnassa on hyvin heikko. Esimerkiksi erotilanteissa huoltajuutta ratkaistaessa mies on usein heikommassa asemassa, mikä osaltaan pienentää miesten sosiaalista verkostoa ja voi muiden ongelmien ohella lisätä huono-osaisuutta. Naiset ovat kohderyhmässä vähemmistö, mutta heidän määränsä on nopeasti kasvamassa. Naiset ovat asunnottomia ja päihdeongelmaisia miehiä heikommassa ja alisteisessa asemassa. Heihin lyödään usein vahva sosiaalinen stigma, etenkin jos he ovat äitejä. Heidän päihteidenkäyttöään paheksutaan enemmän kuin miesten, mikä vaikuttaa estävästi naisten avunhakemiseen. Heille kehittyy päihderiippuvuus nopeammin, fyysisiä haittoja ja mielenterveysongelmia kehittyy herkemmin kuin miehille. Naisilla tavallisimpia mielenterveysongelmia päihdeongelmien ohella ovat masennus, ahdistuneisuus, pelkotilat, psykoseksuaaliset häiriöt, syömishäiriöt ja traumaperäinen stressihäiriö. Naisten päihdeongelma koskettaa yleensä myös seuraavaa sukupolvea. (Lydèn 2010, Viholainen 2013.) Naisten asema huumekulttuurissa on usein huono, pelkoon sidottu ja alisteinen. Naiset ovat riippuvaisia miesystävistään, heillä on kokemuksia kaltoinkohtelusta ja hyväksikäytöstä, mustasukkaisuudesta, seksuaalisesta väkivallasta, itsen myymisestä, lasten huostaanotosta eli laaja-alaisesti itsen ja rakkaimpien laiminlyönnistä. (Lydèn 2010, Tyrväinen 2010,Viholainen 2013.) Toisaalta nuorten naisten kohdalla väkivaltainen käyttäytyminen päihteiden vaikutuksenalaisena on lisääntynyt (Viholainen 2013) ja 20-29-vuotiaiden naisten kuoleman riski on suurempi verrattuna samanikäisiin huumeita käyttäviin miehiin tai samanikäisiin naisiin (Uosukainen et. al. 2013). Lisäksi naiset joutuvat usein valehtelemaan ja olemaan epärehellisiä, mikä luo sisäistä ristiriitaa ja kärsimystä. Edelliset altistavat edelleen päihteiden ongelmakäytölle ja ne on huomioitava myös naisia kohdatessa päihdetyössä. (Lydèn 2010, Tyrväinen 2010,Viholainen 2013.) Lähteet Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) ”Asunnottomat 2017”- tilasto. Helsingin kaupungin Etsivän lähityön sosiaalinen raportti 2017: Asunnottomuus. Lydén, H. 2010. (toim.) Naisten kanssa tehtävä päihdetyö. Naistenvirta. Helsinki 2010. Uosukainen H, Kauhanen J, Bell JS, Rönkainen K, Tiihonen J, Föhr J, Onyeka IN, Korhonen.MJ. Mortality among buprenorphine users seeking treatment in Finland Drug and Alcohol Dependence 2013; 133 : 391– 397. Viholainen, N. 2013. Nainen yhteisöllisessä huumehoidossa. Pro Gradu. Jyväskylän yliopisto. Erityispedagogiikan laitos. Tyrväinen, H. 2010. ”Sä et kuulu mihinkään, sä kuulut vaan poliisille ja vankilaan” Päihdetyöntekijöiden kokemuksia huumekulttuurista ja huumeiden ongelmakäytöstä Helsingissä. Opinnäytetyö. Sosiaaliala.
Sukupuolinäkökulma on huomioitu hankkeen toiminnassa (valtavirtaistaminen): Kyllä
Sukupuoli ja sukupuolisensitiivinen näkökulma tullaan huomioimaan hankkeen toiminnassa, sen kaikissa vaiheissa hankkeen kohderyhmän tarpeista ja toiveista käsin. Hankkeen kaikkia toimenpiteitä tarkastellaan myös ihmisten tasa-arvon kannalta, mikä huomioidaan myös raportoinnissa. Hankkeessa toimitaan sukupuolisensitiivisesti ja pyritään huomioimaan erilaiset elämäntilanteet sekä suhteet perheisiin, lapsiin tai muihin läheisiin. Hankkeessa on erilaisia ryhmiä ja valmennusta, ja hankkeessa on valmius profiloida ryhmiä ja niiden valmennusten sisältyä kohderyhmän tarpeista käsin. Tarvittaessa voidaan siis toteuttaa erilisryhmiä tai valmennusta tai muutoin huomioida nais- ja mieserityisyys. Tämä mahdollistaa yksilöllisen valinnan kaikille.
Hankkeen päätavoite on sukupuolten tasa-arvon edistäminen: Ei
Sukupuolinäkökulma valtavirtaistetaan hankkeen toimintaan, mutta se ei ole hankkeen päätavoite.

8.2 Kestävä kehitys

VälitönVälillinen
Ekologinen kestävyys
Luonnonvarojen käytön kestävyys 0 0
Hankkeessa kuvatut tavoitteet ja toimintatavat tukevat hankkeeseen osallistuvien, yhteistyötahojen sekä laajemmin alueellista ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurillista kestävyyttä. Kaikessa toiminnassa huomioidaan kansalaisen tukeminen kestävään kehitykseen ja järkevään kuluttamiseen. Kokonaisvaikutukset ympäristöön, ilmastoon ja kohderyhmän hyvinvointiin ovat positiivisia, jolla on laajempaa heijannaisvaikutusta asiakkaan läheisiin ja laajempaan yhteisöön.
Ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien vähentäminen 0 0
Hankkeessa kuvatut tavoitteet ja toimintatavat tukevat hankkeeseen osallistuvien, yhteistyötahojen sekä laajemmin alueellista ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurillista kestävyyttä. Kaikessa toiminnassa huomioidaan asiakkaan tukeminen kestävään kehitykseen ja järkevään kuluttamiseen. Kokonaisvaikutukset ympäristöön, ilmastoon ja kohderyhmän hyvinvointiin ovat positiivisia, jolla on laajempaa heijannaisvaikutusta asiakkaan läheisiin ja laajempaan yhteisöön.
Kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus 0 0
Hankkeessa kuvatut tavoitteet ja toimintatavat tukevat hankkeeseen osallistuvien, yhteistyötahojen sekä laajemmin alueellista ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurillista kestävyyttä. Kaikessa toiminnassa huomioidaan asiakkaan tukeminen kestävään kehitykseen ja järkevään kuluttamiseen. Kokonaisvaikutukset ympäristöön, ilmastoon ja kohderyhmän hyvinvointiin ovat positiivisia ja heijastuvat laajempaan yhteisöön ja asiakkaan läheisiin.
Pinta- ja pohjavedet, maaperä sekä ilma (ja kasvihuonekaasujen väheneminen) 0 0
Hankkeessa kuvatut tavoitteet ja toimintatavat tukevat hankkeeseen osallistuvien, yhteistyötahojen sekä laajemmin alueellista ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurillista kestävyyttä. Kaikessa toiminnassa huomioidaan asiakkaan tukeminen kestävään kehitykseen ja järkevään kuluttamiseen. Kokonaisvaikutukset ympäristöön, ilmastoon ja kohderyhmän hyvinvointiin ovat positiivisia ja heijastuvat laajempaan yhteisöön ja asiakkaan läheisiin.
Natura 2000 -ohjelman kohteet 0 0
Hankkeessa kuvatut tavoitteet ja toimintatavat tukevat hankkeeseen osallistuvien, yhteistyötahojen sekä laajemmin alueellista ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurillista kestävyyttä. Kaikessa toiminnassa huomioidaan asiakkaan tukeminen kestävään kehitykseen ja järkevään kuluttamiseen. Kokonaisvaikutukset ympäristöön, ilmastoon ja kohderyhmän hyvinvointiin ovat positiivisia ja heijastuvat laajempaan yhteisöön ja asiakkaan läheisiin.
Taloudellinen kestävyys
Materiaalit ja jätteet 5 0
Hankkeen kaikessa toiminnassa kierrätetään. Hankehallinnoinnissa pyritään paperittomaan tietojen keräämiseen, kuvaamiseen ja raportointiin.
Uusiutuvien energialähteiden käyttö 0 0
Hankkeessa kuvatut tavoitteet ja toimintatavat tukevat hankkeeseen osallistuvien, yhteistyötahojen sekä laajemmin alueellista ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurillista kestävyyttä. Kaikessa toiminnassa huomioidaan asiakkaan tukeminen kestävään kehitykseen ja järkevään kuluttamiseen. Kokonaisvaikutukset ympäristöön, ilmastoon ja kohderyhmän hyvinvointiin ovat positiivisia ja heijastuvat laajempaan yhteisöön ja asiakkaan läheisiin.
Paikallisen elinkeinorakenteen kestävä kehittäminen 5 10
Vahvaan näyttöön perustuen huumeongelmaisen hoitaminen on yhteiskunnalle halvempaa kuin hoitamatta jättäminen, vaikka päihdeongelmasta toipuminen on pitkäaikainen prosessi. Asiakkaiden osallistuminen ja aktiivinen kansalaisuus tukee elinkeinorakenteen kestävää kehittämistä.
Aineettomien tuotteiden ja palvelujen kehittäminen 5 10
Hanke vaikuttaa asiakkaiden hyvinvointiin, terveyteen ja toimintakykyyn monin eri tavoin. Asiakkaiden osallistaminen aktiiviseksi kansalaiseksi tukee kestävää palveluiden kehittämistä. Lisäksi tässä hankkessa kehitettävät toiminnot (vertaispalveluohjaus ja koulutus, laajennetussa yhteisössä toimijuus ja osallisuus, arjen toimintakyvyn arviointi) luovat hankkeen hakijan, osatoteuttajien ja yhteistyötahojen organisaatioissa/työpaikoilla aineetonta päomaa.
Liikkuminen ja logistiikka 5 0
Kohderyhmälle liikkuminen kävellen, pyöräillen ja julkisilla liikennevälineillä on luontevaa, ja siihen pyrkii hankehenkilöstökin.
Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys sekä yhdenvertaisuus
Hyvinvoinnin edistäminen 10 10
Asunnottomat, päihderiippuvaiset, vankilasta vapautuvat, mielenterveysongelmista kärsivät ja muut syrjäytyneet ryhmät elävät useasti taloudellisesti ahtaalla ja yleisestikin arjen moniongelmaisuus kumuloituu. He myös monesti laiminlyövät itseään. Mielekkään ja toimintakykyä kuntouttavan yhteisöllisen toiminnan myötä ihmisen kokonaishyvinvointi lisääntyy. Kokemusten kautta ihmiset motivoituvat kuntoutumisen, opintojen ja työelämän poluille.
Tasa-arvon edistäminen 10 10
Hankkeeseen voi osallista eri koulutustaustan, kulttuuritaustan, uskontokunnan, sukupuolen edustajia, mutta myös neutraalisti kertomalla taustaan sen, minkä itse kokee merkitykselliseksi oman kuntoutumisen näkökulmasta. Hankkeeseen osallistuminen perustuu kansalaisen omaan valintaan ja päätökseen. Hankkeeseen osallistuvat kansalaiset ovat edustettuna kaikissa hankeen toiminnallisissa ja hallinnollisissa rakenteissa.
Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen yhdenvertaisuus 10 10
Kohderyhmä on yhteiskunnassa huono-osaisia ja marginalisoituja sekä stigmatisoituja, mikä entisestään lisää heidän kokemaansa häpeän tunnetta. Tässä hankkeessa mahdollistetaan kohderyhmän osallistuminen yhteisöön tasavertaisina kansalaisina. Hyväksyvään yhteisöön kuuluminen on itsessään voimauttavaa ja kuntouttavaa.
Kulttuuriympäristö 5 5
Sosiaaliseen kuntoutukseen sisältyy itsessään taide- ja kulttuuritoimintaa (STM 2017 ja THL 2017). Hankkeessa kehitetettävä kansalaislähtöinen ryhmätoiminta sisältää kulttuuri- ja taideryhmiä. Laajennetun yhteisön ja kansalaisten kanssa syntyy teematapahtumia, joissa osaamisen ja kiinnostuksen mukaan toimintaan yhdistyy taide- ja kulttuuri esimerkiksi vapaaehtoisten, opiskelijoiden tai kansalaisten toteuttamana. Kaikki kiinnostuneet kulttuuritoimijat voivat olla vapaaehtoisia tässä toiminnassa ja tuoda omaa osaamistaan yhteisölle ja olla itse osa yhteisöä.
Ympäristöosaaminen 5 5
Huono-osaisten päihde- ja mielenterveysongelmaisten ja asunnottomuusuhan alla elävien ihmisten osallistuminen ja elämän perustarpeiden tyydyttäminen, integroiminen palveluihin sekä vuorovaikutus lähiympäristön kansalaisten ja toimijoiden kanssa lisäää turvallisuuden tunnetta ja vähentää ympäristöön kohdistuvia ongelmia. Hankkeessa kehitetään ympäristötyön toimintaa, mikäli kohderyhmän kansalaiset kokevat sen merkityksellisenä. Käytännösä se tarkoittaa ympäristötyönkartoitusta ja -suunnitelmaa sekä aktiivista vuorovaikutuksta lähiympäristön asukkaiden, toimijoiden, yritysten ja muidenkin tarkoituksen mukaisten tahojen kanssa.

9 Loppuraportin tiivistelmä

-