RR-tietopalvelu -hankekuvaus S22929, JälkiVerkko: Nuorten ja nuorten aikuisten osallisuus ja sosiaaliset tukiverkostot jälkihuollossa

3 Suunnitelman mukainen tiivistelmä toteutuksesta

Tämän kertakorvaushankkeen keskiössä ovat lastensuojelun jälkihuollon piirissä olevien ja sen piiriin tulossa olevien nuorten ja nuorten aikuisten turvalliset ihmissuhteet ja sosiaaliset tukiverkostot. Jälkihuolto on lastensuojeluprosessin viimeisin, mutta kriittisin vaihe, koska sen avulla pyritään turvaamaan sijaishuollossa saavutetut myönteiset tulokset nuoren elämässä. Jälkihuollon piirissä olevilla ja sinne siirtyvillä nuorilla on usein niukempi sosiaalinen verkosto ja vähemmän sosiaalista tukea saatavilla kuin ikätovereillaan. Tämä on haastava lähtökohta, sillä aiemman tutkimuksen mukaan vahvalla sosiaalisella verkostolla on erityinen merkitys siirtymävaiheessa nuoruudesta aikuisuuteen. Sosiaalisen tuen saatavuus ja osallisuus sosiaalisissa verkostoissa ovat yhteydessä muun muassa nuoren hyvinvointiin, resilienssiin ja koulutuksen loppuun saattamiseen. Edellä mainittuihin haasteisiin vastaamiseksi on tärkeää kehittää sosiaalisiin tukiverkostoihin liittyviä tuen muotoja tai tapoja yhdessä jälkihuollon piirissä olevien tai siirtymässä olevien nuorten ja nuorten aikuisten kanssa.
Hankkeen tavoitteena on selvittää kohderyhmän tarpeita ja toiveita sosiaalisille tukiverkostoille hyödyntäen kehittämistyötä ohjaavana rakenteellisena kehikkona palvelumuotoilua. Hanke keskittyy erityisesti työttömiin ja työmarkkinoiden ulkopuolella sekä syrjäytymisuhan alla oleviin nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Lisäksi hankeen tavoitteena on vahvistaa kohderyhmän yhteisöllisyyttä ja osallisuutta sekä heidän näkökulmansa näkyvyyttä palveluiden kehittämisessä.
Hanke etenee tuplatimantti-palvelumuotoiluprosessin kolmen ensimmäisen vaiheen mukaisesti. Ensimmäisen vaiheen (”kartoita ja kuvaa”) aikana kartoitetaan kohderyhmän tarpeita sosiaalisille tukiverkostoille. Toisessa vaiheessa (”tutki ja kiteytä”) laajennetaan näkemystä haasteesta sekä syvennetään ymmärrystä kohderyhmän todellisista tarpeista luovilla ja osallistavilla menetelmillä. Kolmannessa vaiheessa (”ideoi”) ideoidaan sekä kehitetään mahdollisimman paljon vaihtoehtoisia ratkaisuja tavoitteiden ja asiakastarpeiden ohjaamina. Toimenpiteisiin osallistuu erityisesti kohderyhmään kuuluvia nuoria ja nuoria aikuisia sekä kokemusasiantuntijoita. Lisäksi hankkeen aikana järjestetään kaksi pyöreän pöydän tapaamista, joihin kutsutaan mukaan myös ammattilaisia.
Hankkeessa tuotetaan kuvaus kohderyhmän tarpeista, toiveista, reunaehdoista ja ideoista sosiaalisten tukiverkostojen tukemiselle ja hyödyntämiselle heidän toiminta- ja työkykyään sekä hyvinvointiaan tukevissa palveluissa, kuvaus hankkeessa toteutetusta palvelumuotoiluprosessista sekä raportti hankkeesta hankkeen nettisivuille. Hanke tuottaa tietoa ja ideoita kohderyhmän tukevien palveluiden kehittämiseksi sekä vahvistaa kohderyhmän osallisuutta ja minäpystyvyyttä ja sitä kautta toimintakykyä. Lisäksi tuotetaan tietoa seuraavan ohjelmakauden rahoitushakuun suunnattavaan hankehakemukseen ja varmistetaan suunniteltavan hankkeen vastaavuus kohderyhmän tarpeisiin.

4 Hankkeen kohderyhmät

4.1 Varsinaiset kohderyhmät

Kohderyhmä: Työttömät ja työmarkkinoiden ulkopuolella sekä syrjäytymisuhan alla olevat nuoret ja nuoret aikuiset (n.16-29v), jotka jo ovat tai ovat tulossa jälkihuollon piiriin.

Hankkeen toimijat tiedostavat rekrytoinnin haasteet kohderyhmän kohdalla. Tämän vuoksi rekrytoinnissa kiinnitetään
erityistä huomiota yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa, joiden kautta voidaan tavoittaa osallistujia / kohderyhmäläisiä (esimerkiksi nuorisokodit ja järjestöt).

Kohderyhmän sitoutumisen haasteet huomioiden tarjotaan myös vaihtoehtoisia toteutusmuotoja, kuten esimerkiksi yksilötapaamiset, ryhmätapaamiset, toiminnalliset ryhmät. Hankkeeseen osallistuminen ei edellytä kohderyhmäläiseltä sitoutumista koko palvelumuotoilu prosessiin, vaan toimenpiteet toteutetaan niin, että myös kertaluonteinen osallistuminen on mahdollista.

Hankkeen toimenpiteitä on mahdollisuus toteuttaa osin myös virtuaalisesti ja osallistujia rekrytoidaan mahdollisuuksien mukaan eri
Keski-Suomen kunnista (Hankasalmi, Joutsa, Jyväskylä, Jämsä, Kannonkoski, Karstula, Keuruu, Kinnula, Kivijärvi,
Konnevesi, Kuhmoinen, Kyyjärvi, Laukaa, Luhanka, Multia, Muurame, Petäjävesi, Pihtipudas, Saarijärvi, Toivakka,
Uurainen, Viitasaari, Äänekoski).

4.2 Välilliset kohderyhmät

Kohderyhmälle työllisyys-, sosiaali-, terveys-, ja kuntoutuspalveluita järjestävät ja kehittävät tahot sekä näiden tahojen ammattilaiset (kuntasektori, yksityinen sektori, kolmas sektori), erityisesti jälkihuollon palveluita järjestävät ammattilaiset sekä heidän organisaationsa

Perhehoitajat

Kohderyhmän sosiaaliset verkostot

5 Projektin julkinen rahoitus, euroa

Myönnetty EU- ja valtion rahoitus: 77 283

Toteutunut EU- ja valtion rahoitus: 77 283

Suunniteltu julkinen rahoitus yhteensä: 96 604

Toteutunut julkinen rahoitus yhteensä: 96 604

6 Maantieteellinen kohdealue

Maakunnat: Keski-Suomi

Seutukunnat: Joutsan, Keuruun, Saarijärven-Viitasaaren, Jyväskylän, Jämsän, Äänekosken

Kunnat: Karstula, Petäjävesi, Uurainen, Keuruu, Viitasaari, Kinnula, Saarijärvi, Äänekoski, Joutsa, Kyyjärvi, Hankasalmi, Kannonkoski, Jyväskylä, Pihtipudas, Muurame, Konnevesi, Luhanka, Jämsä, Kivijärvi, Laukaa, Multia, Toivakka

Toteutuspaikan osoite, jos hanke toteutetaan yhdessä paikassa

Jakeluosoite:

Postinumero:

Postitoimipaikka:

7 Hakemusvaiheessa ilmoitettavat arviot hankekohtaisista seurantiedoista

7.1 Osallistuvien yritysten lukumäärä

Suunniteltu: 0

Toteutunut seurantatietojen mukaan: 0

7.2 Osallistuvien henkilöiden lukumäärä

Suunniteltu: 20

8 Horisontaaliset periaatteet

8.1 Sukupuolten tasa-arvo

Hankkeessa on tehty toimintaympäristön analyysi sukupuolinäkökulmasta: Kyllä

Hankesuunnittelussa on huomioitu sukupuolten tasa-arvon edistämisen merkitys ja sitä on arvioitu suhteessa hankkeen eri vaiheisiin (vrt. THL: Tasa-arvon tarkastuslista hankkeille). Hankkeessa tiedostetaan kohderyhmän moninaisuus ja sukupuolten väliset erot mm. mielenhyvinvoinnissa, koetussa terveydessä sekä syrjäytymiseen liittyvissä kysymyksissä. Hankkeen kohderyhmän rekrytoinnissa sekä kaikissa hankkeen vaiheissa tullaan kiinnittämään huomiota sukupuolten moninaisuuteen.

Sukupuolinäkökulma on huomioitu hankkeen toiminnassa (valtavirtaistaminen): Kyllä

Sukupuolinäkökulma ja sukupuolten moninaisuus tiedostetaan ja otetaan huomioon hankkeen toimenpiteissä. Esimerkiksi huomioidaan se, että kiinnostuksen kohteet, tarpeet ja toivotut osallistumistavat voivat olla vaihtelevia ja hankkeessa tarjotaan monenlaisia mahdollisuuksia. Hankkeessa tiedostetaan, että tytöt/naiset voivat olla aktiivisempia osallistujia toimenpiteisiin ja kiinnitetään erityistä huomiota poikien/miesten rekrytoimiseen mukaan hankkeen toimenpiteisiin. Myös hankkeen tulosten tulkinnassa ja tuotoksissa ollaan sensitiivisiä sukupuolinäkökulmalle.

Hankkeen päätavoite on sukupuolten tasa-arvon edistäminen: Ei

Hankkeen päätavoite ei ole sukupuolten tasaarvon edistäminen, mutta kaikki hankkeen toiminta perustuu tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle.

8.2 Kestävä kehitys

	Välitön	Välillinen
Ekologinen kestävyys
Luonnonvarojen käytön kestävyys	0	0
Hankkeella ei ole vaikutusta.
Ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien vähentäminen	0	0
Hankkeella ei ole vaikutusta.
Kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus	0	0
Hankkeella ei ole vaikutusta.
Pinta- ja pohjavedet, maaperä sekä ilma (ja kasvihuonekaasujen väheneminen)	0	0
Hankkeella ei ole vaikutusta.
Natura 2000 -ohjelman kohteet	0	0
Hankkeella ei ole vaikutusta.
Taloudellinen kestävyys
Materiaalit ja jätteet	2	2
Hankkeessa pyritään minimoimaan syntyvä jätteiden määrä ja käyttämään mm. sähköisiä tiedotuskanavia.
Uusiutuvien energialähteiden käyttö	0	0
Hankkeella ei ole vaikutusta.
Paikallisen elinkeinorakenteen kestävä kehittäminen	0	0
Hankkeella ei ole vaikutusta.
Aineettomien tuotteiden ja palvelujen kehittäminen	4	6
Hankkeessa tuotetaan tietoa kohderyhmän palveluiden kehittämiseksi.
Liikkuminen ja logistiikka	0	0
Hankkeella ei ole vaikutusta.
Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys sekä yhdenvertaisuus
Hyvinvoinnin edistäminen	9	8
Hankkeen päätavoitteena on lisätä osallisuutta, osallistumusta ja yhteistyötä sekä kehittää hyvinvointia tukevia palveluita. Hankkeen luovaan ja yhteisölliseen toimintaan osallistuminen voi tuottaa osallistujille onnistumisen ja kuulluksi tulemisen kokemuksia ja lisätä sitä kautta hyvinvointia sekä minäpystyvyyttä.
Tasa-arvon edistäminen	8	8
Hankkeen toiminnassa kiinnitetään huomiota tasa-arvon edistämiseen niin, että toimintaan ovat tervetulleita kaikki kohderyhmään kuuluvat. Kaikki osallistujat ovat samanarvoisia ja mahdolliset erityistarpeet huomioidaan hankkeen toiminnassa.
Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen yhdenvertaisuus	9	9
Hankkeen perustana on yhdenvertaisuus. Hankkeessa hyväksytään erilaisuus eri muodoissa ja hankkeeseen pyritään saamaan mukaan erilaisia osallistujia moniäänisyyden lisäämiseksi. Hanke keskittyy kohderyhmään, jonka näkökulmat jäävät usein huomioimatta.
Kulttuuriympäristö	2	3
Hankkeessa tuotetaan tietoa, jonka avulla on mahdollisuus tuoda uusia näkökulmia työn tekemisen kiulttuuriin.
Ympäristöosaaminen	0	0
Hankkeella ei ole vaikutusta.

9 Loppuraportin tiivistelmä

Euroopan sosiaalirahaston rahoittama JälkiVerkko-hanke toteutettiin 1.2.-31.10.2023 ja sen toteuttajana toimi Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Hankkeen kohderyhmänä olivat työttömät ja työmarkkinoiden ulkopuolella sekä syrjäytymisuhan alla olevat 16–29-vuotiaat nuoret ja nuoret aikuiset, jotka olivat tai olivat olleet jälkihuollon asiakkuudessa tai siirtymässä sinne. Hankkeessa selvitettiin palvelumuotoilun luovia menetelmiä hyödyntäen kohderyhmän nuorten tarpeita ja toiveita sosiaalisille tukiverkostoille sekä vahvistettiin heidän kokemuksiaan yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta. Hankkeessa etsittiin vastauksia erityisesti seuraaviin kysymyksiin: 1) Keihin nuoret haluavat luoda turvallisia ihmissuhteita?, 2) Millaiset palveluprosessit mahdollistavat nuorille suhdetuen vastaanottamisen ja siihen sitoutumisen?, ja 3) Millaisia toiveita ja tarpeita nuorilla on palvelujen sisällön ja muodon suhteen? Vastauksia voidaan hyödyntää palvelujen ja toimintamallien kehittämisessä.

Jälkihuollossa olevat nuoret ovat olleet lastensuojelun sijaishuollon asiakkaina. He ovat asuneet esimerkiksi perhehoidossa tai nuorisokodissa ja ovat siirtyneet jälkihuollon asiakkuuteen joko sijoituksen päättyessä tai viimeistään täytettyään 18 vuotta. Jälkihuollon tavoitteena on tarjota nuorelle hänen tarvitsemaansa kokonaisvaltaista tukea. Huomio on usein itsenäistymisen ja elämänhallinnan tukemisessa, ja tuen vastaanottaminen on nuorelle vapaaehtoista. Jälkihuollon palveluja ohjaa lastensuojelulaki (LSL 417/2007). Jälkihuollossa olevien nuorten palvelujen kehittäminen on tärkeää, jotta nuoret saisivat kokemuksen juuri heille merkityksellisistä palveluista. Oikeanlaiset palvelut auttavat heitä siirtymään kohti itsenäistä elämää sekä vähentävät sosiaalista haavoittuvuutta ja riskejä syrjäytyä.

JälkiVerkko-hanke nosti kuuluviin kohderyhmään kuuluvien nuorten ääntä palvelujen kehittämiseksi ja osallisuuden lisäämiseksi. Hankkeen tuloksista on havaittavissa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huomioimisen tarve. Tähän liittyviä asioita ovat esimerkiksi väkivallan puheeksiotto, päihdetyön kehittäminen niin sijais- ja jälkihuollossa kuin muissa nuorten palveluissa sekä vertaisuuden, kokemustoimijuuden ja osallisuuden elementit.

JälkiVerkko-hanke tuotti merkittävän määrän tietoa jälkihuollon piirissä olevien tai sinne siirtyvien nuorten ja nuorten aikuisten tarpeista, toiveista, reunaehdoista ja ideoista sosiaalisten tukiverkostojen hyödyntämiselle heidän toiminta- ja työkykyään sekä hyvinvointiaan tukevissa palveluissa. Hankkeeseen osallistuneet nuoret korostivat luotettavien ihmissuhteiden kuten läheis- ja perhesuhteiden merkitystä. Tulosten perusteella nuoret haluavat luoda turvallisia ihmissuhteita vertaisiinsa ja ikätovereihinsa. He myös pitävät erittäin tärkeänä riittävän tiivistä ja kiinni pitävää työskentelyä jälkihuollon ja muiden palvelujen työntekijöiden, esimerkiksi tukihenkilöiden kanssa. Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu erityinen merkitys sosiaalisella tuella ja sosiaalisilla verkostoilla jälkihuollossa olevien nuorten itsenäistymisen tukemisessa.

JälkiVerkko-hankkeen aikana nuorten kanssa ideoitiin tapoja vaikuttaa siihen, että nuoret pystyisivät vastaanottamaan tukea saumattomasti siirtyessään sijaishuollosta jälkihuoltoon. Sijaishuolto on saattanut näyttäytyä nuorelle hänen toimintamahdollisuuksiaan ja valintojaan rajoittavana. Tästä syystä sijaishuollosta täysi-ikäistyvälle nuorelle saattaa syntyä tunne, ettei hän ole valmis jatkamaan työskentelyä jälkihuollon asiakkuudessa. Toisaalta palvelun siirtyessä jälkihuoltoon tulee työntekijöiden osalta muutoksia. Luottamuksellisen suhteen syntyminen uuteen työntekijään vaatii aikaa, ja puheeksi ottaminen sekä avun pyytäminen saattavat tuntua nuoresta mahdottomilta. Samaan aikaan sijaishuollosta omaan kotiin muuttaessa vastuu arjesta siirtyy nuorelle itselleen. Itsenäistymiseen liittyviä taitoja on harjoiteltu sijaishuollossa vaihtelevin tavoin, nuoren omasta toimintakyvystä ja terveydentilasta riippuen. Usein nuori haluaakin näyttää pärjäävänsä itsenäisesti ja näin ollen avun pyytäminen voi olla vaikeaa. Taustalla voi olla pärjäämisen eetos ja häpeä: pitäisi osata, pärjätä, saavuttaa esimerkiksi yhteiskunnan, työntekijöiden tai läheisten asettamia tavoitteita. Kuitenkaan omat voimavarat ja toimintakyky eivät aina ole riittäviä. Voimavaroihin vaikuttavina tekijöinä voivat olla esimerkiksi lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvät traumat, toimintakykyyn vaikuttavat diagnoosit, kuten ADHD, masennus ja oppimisvaikeudet sekä riippuvuudet.

Hankkeen tulokset osoittavat, miten haastavaa nuorilla on navigoida itsenäisesti monimutkaisessa palveluverkostossa ja miten paljon konkreettista tukea he tarvitsevat. JälkiVerkko-hankkeen nuoret kokivat erityisen tärkeänä työntekijöiden pysyvyyden, kasvokkaisen kohtaamisen, palvelujen yhteensovittamisen ja tuen omien asioiden eteenpäin viemisessä.

Vertaisten rooli on kaikille nuorille merkittävä voimavara oman identiteetin rakentamisessa ja osana itsenäistymistä. Yhteinen jaettu kokemus esimerkiksi sijaishuollosta auttaa ymmärtämään toisen kertomaa ja mahdollistaa tarvittaessa vertaistuen. Kokemustoimija tai kokemusasiantuntija on henkilö, joka on omakohtaisen kokemuksen lisäksi pystynyt prosessoimaan omia kokemuksiaan ja mahdollisesti saanut koulutusta tai muuta tukea oman toimijuutensa tueksi. Kokemustoimija voi toimia nuoren ja esimerkiksi sijaishuollon palvelun välimaastossa lisäten vuoropuhelua. Tarve vertaisten ja kokemustoimijoiden saamisesta mukaan sijais- ja jälkihuollon arkeen, tiedon jakamiseen ja osallisuuteen korostuivat JälkiVerkko-hankkeen tuloksissa. Nuoret ja nuoret aikuiset kuvasivat, että esimerkiksi toiselta nuorelta tiedon vastaanottaminen on helpompaa kuin työntekijöiltä ja samaan aikaan työntekijöiden voisi olla helpompi ottaa vastaan kokemuksellista tietoa palveluista kokemustoimijoilta. Yksi merkittävä toimintatapa olisi omakohtaiset kokemustarinat, joiden avulla voisi vähentää häpeää, syyllistämistä ja stigmaa, jotka estävät puheeksi oton ja avun vastaanottamisen. Kokemustoimijuutta toivottiin erityisesti osaksi sijaishuollon arkea. Kokemustoimijuudella ja kokemusasiantuntijuudella nähtiin olevan myös tärkeä rooli palvelujen järjestämisessä ja kehittämisessä. Moni nuori toi esille sen, että haluaisi itse olla avuksi toisille nuorille, toimia kokemustoimijana tai kouluttautua kokemusasiantuntijaksi.

Nuorten toiveet saada olla osana yhteisöjä ja auttaa muita nuoria nousivat esiin palvelumuotoiluprosessin kaikissa vaiheissa. Jälkihuollon palveluprosessien kehittämisessä onkin tärkeää hyödyntää nuorten kokemustietoa ja huomioida heidän osallisuutensa edellytykset. Osallisuuden mahdollistamiseksi tarvitaan ensinnäkin riittävästi tietoa. Nuorten tulisi saada tietoa jälkihuollosta, mutta myös itsenäistymiseen liittyvistä palveluista jo sijaishuollon aikana. Samoin tietoa, esimerkiksi hyvinvoinnista, päihteiden käytöstä ja omien rajojen asettamisesta tulisi tarjota nuorille kattavammin ja riittävän aikaisin. Tiedon välittämisessä olisi hyvä hyödyntää kokemustoimijoita. Toiseksi nuorilla tulisi olla enemmän mahdollisuuksia osallistua palvelujen jatkuvaan kehittämiseen, tämä näyttäytyi esimerkiksi sijaishuollon kokemuksiin liittyvissä keskusteluissa. Kolmanneksi esille nousi se, että sijais- ja jälkihuollon aikana olisi erityisen tärkeää kehittää puheeksi ottamisen tapoja ja vahvistaa nuoresta lähtöisin olevaa omien tavoitteiden asettamista. Erityisesti päihteiden käytöstä ja siihen liittyvistä hyvinvointia uhkaavista ilmiöistä, tulisi voida keskustella avoimesti ja turvallisesti ammattilaisten kanssa. Tämän mahdollistamiseksi tarvitaan riittävää mielenterveys- ja päihdetyön osaamista ammattilaisilta, jotka työskentelevät sijais- ja jälkihuollossa. Palveluissa olisi tärkeä muuttaa päihteisiin liittyviä asenteita siten, ettei päihteidenkäytöstä kertominen vaikuttaisi palvelujen saamiseen negatiivisesti. Siirtyminen haittoja vähentävän päihdetyön toimintatapaan saattaisi lisätä mahdollisuutta avun oikea-aikaiselle vastaanottamiselle.

Lisätietoja hankkeen tuloksista löydät https://www.jamk.fi/fi/projekti/jalkiverkko.

Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman hankkeen kuvaus

1 Hanke

2 Hakijan perustiedot